Maahanmuutto on muutakin kuin mustaa tai valkoista
Suomi tarvitsee kipeästi maahanmuuttoa. Siksi maahanmuutosta, sen koko kirjosta on voitava keskustella. Haasteista on saatava puhua ilman pelkoa ilman rasismin leimakirvestä, jos syytteellä ei ole perustetta. Samalla on muistettava ratkaisukeskeisyys ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.
Nyt keskustelu on polarisoitunut.
Pidän huolestuttavana sitä, jos sellainen yksinkertaistus, että jengirikollisuus automaattisesti lisääntyy maahanmuuton lisääntyessä, vahvistuu. Silti meidän on nyt korkea aika torjua tilanne, jossa naapurimme Ruotsi on. Me emme halua ghettoutuneita maahanmuuttajalähiöitä, sukupolvelta toisella siirtyvää osattomuutta, joka ruokkii väkivaltaa.
Emme halua, että maahanmuuttajanaiset sulkeutuvat koteihinsa eivätkä tunne olevansa suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä. Varman toimitusjohtaja Risto Murron tuore kirja Puuttuvat puoli miljoonaa käsitteli muun muassa maahanmuuttajanaisten jäämistä Suomessa työelämän ulkopuolelle. Kirjan lainaaman tilaston mukaan Suomeen muuttaneiden somalitaustaisten naisten työllisyysaste on ainoastaan 15 prosenttia.
Samalla suomalainen maahantulojärjestelmä on asenteellisesti samanlainen kuin aiemman Ulkomaalaisviraston, nykyisen Maahanmuuttoviraston (Migri) entisen pääjohtaja Eila Kännön aikoina: miten voidaan mahdollisimman tehokkaasti estää kaikkien kolmansista maista tulevien tänne asettuminen?
Työnteon estämisestä on tullut puheenaihe, kun Suomessa koulutuksen ja jo vakituisen työpaikan saaneen sairaanhoitajan oleskelulupa evätään toistuvasti, kuten Helsingin Sanomat hiljakkoin uutisoi. (HS 10. ja 11.12.2022).
Koko järjestelmä on purettava ja uudistettava vastaamaan tämän ajan maailmantilannetta. Osaavien työntekijöiden on päästävä työhön kiinni viipymättä, jolloin myös kiinnittyminen ympäröivään yhteiskuntaan on luontevaa.
Työnantajia ja myös työntekijöitä ja maahanmuuttajia edustavia tahoja on kuultava. Kyseessä on myös Suomen maabrändi. Miten korkealla koulutuksella, teknologialla ja tasa-arvolla profiloitunut maa voi säilyttää tällaisen maineen, jos kolmansista maista tulevat osaajat jo alkuvaiheessa kyykytetään byrokratian edessä?
Sodat, ilmastonmuutos, vaino ja romahtaneet taloudet ajavat ihmisiä hakemaan turvaa erityisesti Euroopasta, emmekä voi ummistaa tältä silmiämme.
Sekin on uskallettava sanoa ääneen, että joukkoon mahtuu myös ainesta, jota oikeusvaltiota ja turvallisuutta suojataksemme emme tänne halua ottaa. Myös sosiaaliturvan kantokyky on otettava huomioon, koska rahaa ei tulevilla vaalikausilla voi jakaa kottikärryllä sinne ja tänne. Ihmisten motiivit ja tilanteet on analysoitava huolellisesti myös maahanmuuttajien oikeusturva huomioon ottaen.
Sivistysvaltio ei säilö ihmisiä kuukausikaupalla vastaanottokeskuksissa, vaan kielen oppiminen ja työhön tarttuminen on tehtävä mahdolliseksi välittömästi. Kielitaitovaatimukset suorittaviinkin töihin ovat usein järjettömät, koska työssä kielen oppiminen alkaa kuin itsestään. Yhteiskuntavastuunsa tuntevista työnantajista, jotka samalla tarvitsevat kipeästi työntekijöitä, on tästä jo Suomessakin hyviä esimerkkejä.
Yksi ihminen ei voi tehdä paljon, mutta pienetkin teot ratkaisevat. Itse haluan käyttää aikaani ja voimavarojani siihen, että haluan tutustua maahanmuuttajanaisiin, heidän taustoihinsa ja tilanteeseensa ja mikäli vain mahdollista, saada heidät tuntemaan Suomi kotimaakseen, jonka vuoksi he myös haluavat kantaa oman kortensa kekoon.
