Luottamusta ja vakautta tulee vaalia
Suomalainen yhteiskunta tunnetaan maailmalla eräänä maailman onnistuneimmista. Olemmekin monilla mittareilla mitattuna saavuttaneet paljon.
Korruption määrä on vähäinen, onnellisuusindekseissä pidämme kärkisijoja, sananvapautemme on esimerkillistä, koulutusjärjestelmämme tuottaa huipputuloksia ja tasa-arvo on puutteistaan huolimatta hyvällä tasolla.
Yhteiskuntateoriassa tunnetaan termi yhteiskuntasopimus, jota viime vuosinakin on hieman eri merkityksessä pidetty esillä. Yhteiskuntasopimuksella tarkoitetaan käsitystä, jonka mukaan yhteiskunnan normit – lait ja moraali – perustuvat sopimukseen, jonka järkevästi käyttäytyvät yksilöt ovat tehneet vakauden aikaansaamiseksi.
Alkuperäisen ajatuksen esitti Thomas Hobbes jo 1600-luvulla. Hänen mukaansa luonnontilan, jossa kaikki sotivat toisiaan vastaan päättää yhteiskuntasopimus, jonka perusteella hallitsija määrittelee kansalaisten väliset suhteet ja lopettaa väkivallanteot.
Ajatusta ovat kehitelleet myös 1700-luvun valistusfilosofit John Locke ja Jean-Jacques Rousseau sekä moderneista filosofeista John Rawls.
Eräs Suomen pitämistä kärkisijoista onkin valtion vakaus, jota mitataan hauraiden valtioiden indeksillä. Poliittisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti mitattuna Suomen yhteiskunta on vakaa ja toimiva.
Yhteiskunta, jota reilut sata vuotta on yhdessä rakennettu, on maailman paras paikka elää. Luottamus yhteiskunnassamme on korkealla tasolla ja sen peruspilarit, poliittinen järjestelmä, oikeusjärjestelmä ja demokratiamme toimivat tehokkaasti ja korkealaatuisesti.
Kuitenkin seuratessa poliittista keskustelua, täytyy huolestuneena todeta, että yhteiskuntamme peruspilarit uhkaavat keskustelun sävyn ja sisällön vuoksi rapautua.
Brexitin ja presidentti Trumpin valtaannousun taustalla toiminut Cambridge Analytica -yritys on eräs esimerkki yhteiskuntien haurauden ruokkimispyrkimyksistä ja haurauden hyödyntämisestä.
Yhteiskunnan pohjalla olevaa luottamusta pyritään tietoisesti horjuttamaan valeuutisilla, muokatuilla videoilla, joita levitetään laajalle Internetissä ja lietsomalla epäluuloa toinen toistamme kohtaan. Pelko ja sekaannus ovat valitettavan tehokas keino saavuttaa poliittisia päämääriä.
Kun luottamus rapautuu, sen mukana murenee kaikki luottamuksen päälle rakennettu. Sen vuoksi luottamusta ja vakautta tulee vaalia.
Se ei tarkoita, etteikö tarpeellisia uudistuksia tulisi tehdä – päinvastoin, ilman uudistuksia yhteiskuntamme käy mahdottomaksi ylläpitää ja rahoittaa. Kuitenkin on merkitystä, miten toisillemme puhumme ja mitä toisistamme ajattelemme.
Koko 2000-luvun ajan kehitys on vienyt kärjekkäämpään suuntaan. On vaarallista, jos oikeusjärjestelmän päätöksiä haastetaan ”yhden ihmisen mielipiteenä” tai vapaan lehdistön toimintaedellytyksiä murennetaan luomalla kuva salaliittolaisesta mediasta. Populismia haastettaessa asia-argumentit ovat tunnetta tehottomampia.
Luottamuksen rakentaminen, sen vaaliminen ja ylläpitäminen luovat pohjan rakentaa yhteiskuntaamme edelleen ja ylläpitää saavuttamamme maailman mitassa erinomainen taso. Tähän meidän kaikkien tulisi sitoutua.
Kirjoittaja on kansanedustaja ja keskustan varapuheenjohtaja