Kuolevan kansan tiellä
”Syntyvyys on romahtanut Suomessa. Jyrkkä lasku on ollut yllätys, ja nyt se on pakko alkaa ottaa tosissaan.” Näin alkaa Helsingin Sanomien analyysi Suomen syntyvyyden kehityksestä.
Totta on, että valtiovarainministeriön luvut ovat toki pysäyttäviä. Yllättäviä? Ehei.
Lasten hankkimisen trendi-ikä on lykkääntynyt vuosikymmenellä eteenpäin.
Huomionarvoinen asia tilastossa on yhteys nuorten miesten työllisyyteen. Syntyvyys laskee samassa tahdissa kuin tämä ryhmä ei työllisty ja syrjäytyy.
Pienituloisten osuus nuorista miehistä on peräti kolminkertaistunut 2000-luvulla.
Naisilla pienituloisuus taas on laskussa.
Mielenkiintoinen on myös huomio, että koulutusjärjestelmämme ei tue ihmisten perheellistymistä.
Peruskoulusta ja 2. asteen koulutuksesta löytyvät omat tuntinsa ehkäisyneuvontaan, mutta käsittelemättä jää perheen perustaminen.
Tietämättä yhteiskunnan tarjoamista tuista tai perhe-elämän arjesta peilaa henkilö helposti asioita vain omaan lapsuuteensa.
Tämän päivän parikymppiselle nuorelle maailma, jossa hänet on suunniteltu, on etäinen.
Puheet synnytystalkoista ja neljännestä lapsesta isänmaalle ovat kuitenkin kehnosti ilmaistuja.
Keskustelussa täytyy muistaa, että perheellistyminen tai perheen perustamatta jättäminen on jokaisen yksilön henkilökohtainen asia.
Monella toive lapsista voi olla myös saavuttamaton haave.
Yhteiskunnallisia ratkaisuja kaivataan kulttuurin muutokseen: vallitseva käsitys perheen perustamisesta vasta, kun on menestyksekäs työura, omistusasunto ja kotona koira, ei tue väestökehityksemme kasvua.
Perhemyönteistä politiikkaa huutavat nyt sekä tilastot että ministeriö.
Hätähuuto ei varmasti ole tulevien vuosikymmenten viimeisiä. Haaste on muistaa perheratkaisut jokaisella politiikan lohkolla ja tasolla.
Perhevapaauudistus ei yksinään riitä, vaan silmä kääntyy niin koulutuspolitiikan kuin sosiaalipolitiikan suuntaan. Fakta on, ettei kovin monta alle 30-vuotiasta nuorta tällä hetkellä innosta lisääntyä.
Tarinat, joissa yhdistyvät jälkikasvu, työllistyminen ja aktiivinen elämä, uupuvat.
Kirjoittaja on Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja