Kotimainen ruoantuotanto
Viime kuukausien aikana julkisuudessa on esitetty tihenevään tahtiin kriittisiä kannanottoja, joissa maito, liha ja ylipäänsä suomalainen nautakarjatalous nähdään keskeisinä ilmastouhkina. Nämä kannanotot antavat aiheen huoleen, että keskusteluissa hämärtyvät asioiden mittaluokat ja että huoltovarmuuden ja kotimaisen ruoantuotannon laajempi merkitys unohtuu.
Huoltovarmuus liittyy vahvasti kriisi- tai poikkeustilanteessa selviämiseen ja puolustuksen onnistumiseen. Historiallisesti kotimaisen huoltovarmuuden tarina on pitkä.
Laajamittaisen sodan todennäköisyys ei onneksi ole kovin suuri, mutta muiden yhteiskunnan toimintaa vaikeuttavien häiriöiden mahdollisuuden voidaan katsoa kasvaneen.
Suuronnettomuudet, luonnononnettomuudet ja epidemiat sekä ihmisten itsensä aiheuttamat uhat, kuten järjestäytynyt rikollisuus ja terrorismi sekä väestöliikkeet ja niiden aiheuttama epävakaus kuuluvat myös nyky-yhteiskuntien uhkakuviin.
Ravinnon psykologinen ja kulttuurinen vaikutus kriisiolosuhteissa on myös merkittävä. Turvallisuuden tunne syntyy myös ruoan kautta.
Ruoan osalta huoltovarmuuden perustaa ylläpitää viljelijöiden arjessaan tekemä jokapäiväinen, rankka työ. On erittäin huolestuttavaa, että viljelijöitä kohtaan osoitetaan syyttelevin sormin aina, kun kansainvälinen raportti julkaistaan. Moni suomalaista maataloutta tuntematon ei tiedä, etteivät globaalit raportit kuvaa suoraan suomalaista tuotantoa.
Kansainvälisesti maataloudella on paljon tekemistä ilmastotoimien eteen, mutta Suomen tuotanto on edelläkävijöiden joukossa. Suomalainen maatalous kehittää uusia toimintatapoja aktiivisesti ja ottaa käyttöön teknologian tuoreimpia sovellutuksia ensimmäisten joukossa.
Esimerkiksi IPCC, hallitusten välinen ilmastopaneeli, kiinnitti ilmastoraportissaan huomiota erityisesti aavikoitumiseen, sademetsien raivaamiseen peltojen tieltä sekä globaalin ruokaturvan heikentymiseen. Suomen näkökulmasta katsottuna raportissa esitellyt ratkaisutoimet ovat olleet jo pitkään osa kestävää metsien- ja maankäyttöä.
Maapallo ei ole ehtymätön vilja-aitta, vaan ilmastonmuutoksen tuomat ennen kokemattomat helleaallot, tulvat ja pyörremyrskyt vaikuttavat globaaliin ruokaturvaan heikentävästi. Siksi on entistäkin tärkeämpää pitää kotimainen maatalous elinvoimaisena.
Jo 1860-luvun katovuosien aiheuttaman nälänhädän jälkeen ymmärrettiin, että nautakarjatalouteen nojaava ruoantuotanto on poikkeusolosuhteissa paljon vakaampi kuin pelkkään peltoviljelyyn perustuva tuotanto.
Myös niin ympäristö- kuin eläinten hyvinvointinäkökulmat puhuvat kotimaisen ruuantuotannon puolesta. Vähentämällä kotieläintuotantoa Suomessa ulkoistaisimme tuotannon ympäristövaikutukset ja eläinten hyvinvointikysymykset muille maille. Maille, joissa tuotannon eettisyyttä tai luonnon kantokykyä ei välttämättä huomioida.
Tärkeintä onkin pitää maatalous elinvoimaisena Suomessa, jolloin voimme itse vaikuttaa sen hiilijalanjälkeen ja tuotantoeläinten hyvinvointiin.
Maapallon väkiluku on nyt noin 7,7 miljardia ja kasvaa noin 82 miljoonan ihmisen vuosivauhtia. YK:n ennusteen mukaan väkiluku on 8,5 miljardia vuonna 2030 ja 9,7 miljardia vuonna 2050.
On selvää, että väestöräjähdyksen jälkeisessä todellisuudessa kyky tuottaa ruokaa saa aivan uudenlaisen painoarvon. Tämän vuoksi meidän on tehtävä kaikkemme, jotta yleinen ilmapiiri kotimaista ruoantuotantoa ja suomalaisia maanviljelijöitä kohtaan saadaan nopeasti muuttumaan.
Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja