Kolmas tie tarvitaan
Keskusta syntyi yli 110 vuotta sitten maaseudun kauppiaiden, kansankoulunopettajien ja viljelijöiden poliittisena liikehdintänä, vaihtoehdoksi oikeistolle ja vasemmistolle.
Talousajattelussa silloinen poliittinen keskusta, maalaisliitto, muodosti heti omaleimaisen vaihtoehtonsa, joka perustui perheviljelmiin, maaseudun pienyritteliäisyyteen ja yhteiskunnan kansanvaltaistamiseen.
Talonpoikia höynäyttäneet tukkiyhtiöt edustivat kapitalismia ja keinottelua, viljan pakko-otot ja maatalouden säännöstely sosialistista byrokratiaa ja epäoikeudenmukaista, talonpoikaisen vapauden vastaista hallintoa.
Talouden kolmas tie syntyi siis hyvin varhain. Se sai yhteiskunnallisessa kehityksessämme eri painotukset eri aikoina.
Kekkosen aikana valtiovalta ja elinkeinoelämä löivät kättä koko maan teollistamiseksi. Hyvinvointivaltion, sosiaaliturvan ja alueellisen korkeakoulutuksen luomisella turvattiin jokaisen ihmisen mahdollisuus osallistua yhteisen vaurauden luomiseen, lähtökohdista riippumatta.
Väyrysen ja Kääriäisen ajan keskusta ajoi vankkaa aluepolitiikkaa maaseudun rakennemuutoksen vaikutusten lieventämiseksi ja uuden kasvun luomiseksi.
Esko Ahon ajan keskusta luotsasi Suomen syvästä lamasta, heikentämättä perusturvaa vapauttaen esimerkiksi matkapuhelinverkot kilpailulle tunnetuin seurauksin. Ahon hallitus panosti koulutukseen, tutkimukseen ja tieteeseen, talouskasvun selkärankaan.
Pääministeri Matti Vanhanen totesi syyspuoluevaltuuston kokouksessa 2009: ”Keskustan kolmannen tien tuoma lisäarvo perustuu ratkaisuun, jossa valtion rooli vahvistuu, mutta ei siten, että valtio sääntelisi enemmän ja kaikkea. Kolmannessa tiessä valtio luo edellytyksiä yksilöille, elinkeinoelämälle ja yrittäjyydelle, ei jyrää niitä.”
Sosialismi, ja sen suomalainen sosiaalidemokraattinen sovellus valtiososialismi on käytännössä kaatunut.
Tämän päivän poliittisessa tilanteessa kokoomuksella ei ole tarjota suomalaisille kasvavaa hyvinvointia, ainoastaan yhä jatkuvaa liberalisointia, jossa yhteiskunnan, usein syystä säätelemät elinkeinot vapautetaan, mikä heikentää kansalaisten palveluiden tasa-arvoista saatavuutta. Usein nämä muutokset edellyttävät myös verotuksen muuttamista tavalla, joka vähentää verokertymäämme.
Matti Vanhasen avaus vuonna 2009 oli merkittävä, se oli myös viimeisiä selkeitä keskustalaisia puheenvuoroja aidon kolmannen tien talousjärjestelmän luomisesta. Olli Rehn on myös esittänyt samansuuntaisia näkemyksiä.
Elämme tilanteessa, jossa maailmantaloudessa vallitseva epäluottamus on historiallisen suurta. Talous perustuu luottamukseen ja odotuksiin.
Herää kysymys, onko tultu pysyvään vuoden 2008 pankkikriisistä alkaneeseen epäluottamuksen tilanteeseen, jota maailman politiikan paheneva arvaamattomuus syventää?
Voimmeko tällaisessa tilanteessa vain heittäytyä markkinoiden kasvottoman voiman vietäviksi, kuten kokoomus ja elinkeinoelämä haluavat? Ainakin valtion talouden vastuullinen hoito on sellaisissa olosuhteissa mahdotonta.
Puhtaaseen markkinoiden kaikkivoipaisuuteen ja niiden ”vapauden voittoon” vannova talousmalli on tullut tiensä päähän. Valtiolla ja kunnilla on oltava entistä vahvempi rooli yrittäjyyden ja varsinkin teollisuuden investointien edellytysten luojana.
Tarvitaan myös lainsäädännön muutoksia, jotka antavat näitä edellytyksiä luoda kokonaan uusia elinkeinoja. Muistaen kuitenkin sen, että markkinat ovat renki, ei isäntä.
Keskustan tehtävä on luoda suomalaisille parempi huominen. Suomalaiset tarvitsevat näkymän kasvavasta hyvinvoinnista, siitä että nuoretkin sukupolvet voivat saavuttaa taloudellista hyvinvointia lähtökohdista riippumatta.
Tarvitsemme työkaluksi oman talouden vision päivittämisen. Keskustelua ja mallin päivittämistä tarvitaan ja olen valmis tätä työtä tekemään yhdessä kentän kanssa.
Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja