Keskusta – kulttuuripuolue
Kesäisin moni keskustalainen vetäytyy kirjan kera laiturille rentoutumaan tai pakenee hellettä elokuvateatterin viileyteen.
Paikalliseen museoon tai historialliseen kohteeseen tutustuminen kuuluu olennaisesti lomamatkoihin. Kesän festareita odotetaan koko pitkä talvi, samoin lavatanssien ja kesäteatterin ainutlaatuista tunnelmaa.
Keskustalaiset eivät ainoastaan nauti kulttuurin annista, vaan luovat myös itse uutta. Joukossamme on runsaasti taitavia käsitöiden tekijöitä, soittajia, laulajia ja maalaajia.
Monet keskustalaiset vaalivat kulttuuriperintöä kunnostamalla ja ylläpitämällä vanhoja rakennuksia.
Ei sovi unohtaa myöskään lukemattomia vapaaehtoisia, jotka omalla panoksellaan mahdollistavat upeita tapahtumia kaikkialla Suomessa.
Kahden vuoden välein keskustan puoluekokouksessa nähdään kuuluisa lippumarssi, jossa kansallispukujen kirjo on vertaansa vailla.
Monella on kulkueessa yllään perintöpuku, joka kulkee sukupolvelta seuraavalle. Käsin tehtyihin kankaisiin ja kirjailuihin sisältyy taitoa ja perinnettä, jota keskustalaiset ylpeydellä vaalivat.
Silti puoluetta ja sen jäseniä ei mielletä kulttuuriväeksi edes omien keskuudessa. Usein kulttuuri typistyy pikkuruiseen muottiin ja samalla suljemme itsemme sen ulkopuolelle.
Tätä ajatusta haastan. Kulttuuri ei tapahdu vain marmorisaleissa tai suurilla estradeilla, vaan se on läsnä kaikkialla. Kulttuuri elää meissä jokaisessa.
Erityisesti ankarien koronavuosien jälkeen toivon, että tänä kesänä hakeudumme aktiivisesti kulttuurin pariin.
Ammennetaan iloa ja elämyksiä, osallistutaan uuden luomiseen. Ja ennen muuta: ollaan ylpeästi kulttuuriväkeä.