Keskusta ei ole yhtä kuin hallitus
Keskusta koki kevään eduskuntavaaleissa rökäletappion. Silti meihin luotti yli 420 000 suomalaista.
Päätös lähteä mukaan hallitusneuvotteluihin ei ollut helppo. Kysyimme asiaa pikaisesti myös puolue-elinten päättäjiltä.
Ehdoton enemmistö halusi kuitenkin lähteä neuvottelemaan, vaalituloksesta huolimatta.
Keskustan henki neuvotteluissa oli tulos tai ulos. Meillä ei ollut menestymisen painetta, koska olimme vaalituloksen myötä valmiita myös oppositioon.
Jokainen voitto oli keskustalaista aatetta eteenpäin. Saatu neuvotteluratkaisu hallitusohjelmasta on keskustan tavoitteiden näkökulmasta varsin hyvä.
Seuraavat vuodet keskusta toteuttaa hallitusohjelman kirjauksia teoiksi. Saimme neuvoteltua korotuksen pienimpiin eläkkeisiin 50€.
Keskustan jälki näkyy siinä, että painopiste on kaikkein pienituloisimmissa.
Samoin Keskustan kynästä on mittava perhepaketti, jossa esimerkiksi yksinhuoltajien lapsilisiä korotetaan samoin kuin neljännestä lapsesta alkaen kymmenellä eurolla.
Perusturvaa pystytään parantamaan jälleen parilla kympillä.
Hallitusohjelmaan kirjattu talouden perälauta on tiukka. Yhtään työllisyyttä edistänyttä toimea ei peruta, ellei samalla tule uusia, jotka parantavat sitä.
Rahoituspohja herättää toki huolta. Paljon nojaa siihen, että yhä useampi ihminen pääsee töihin.
Jos tähän ei päästä, on edessä mahdollisesti myös säästöjä. Keskusta on sitoutunut ainoastaan sellaiseen hallitukseen, joka ei turmele talouskasvun perintöä.
Koko elinaikanani ei keskusta ole ollut hallituksessa toiseksi suurimpana puolueena.
Meitä on kohdannut poikkeuksellinen menestyminen 2000-luvulla, kun olemme kolmesti nousseet suurimmaksi puolueeksi.
Samalla olemme kohdanneet suurimmat tappiommekin.
Keskusta ei ole mikään keskiarvo oikeistosta ja vasemmistosta, vaan omaleimainen keskitien kansanliike. Kannatusvaihtelut saisivat olla kuitenkin maltillisempia.
Kehno kannatus huolettaa todella. Pahanilmanlinnut ovat ilmestyneet taas taivaanrantaan kaartelemaan.
Keskustalla on kaikki syyt käydä kansanliikkeenä läpi kevään vaalitulokset. Emme saaneet huonoa tulosta vain kerran, vaan kahdesti.
Puoluekenttä näyttää sirpaloituneen pysyvästi. Myös muiden tulokset olivat vaatimattomia.
Onpa keskusta hallituksessa tai oppositiossa, meidän pitää aina pitää huolta kansanliikkeestä.
On kysyttävä itseltämme olemmeko todella liike, joka liikuttelee kansanjoukkoja, vaiko vain jonkinlainen ihmisten yhteenkertymä, jossa kukin on mukana vain omine pyrkimyksine?
Kansanliikkeen luonne vaatii sitä, että ihmiset osallistuvat toimintaan omasta vapaasta tahdostaan. Tämä on mahdollista liikkeelle, joka liikuttaa muuallakin kuin puheissa.
Keskusta ei ole yhtä kuin hallitus, oli se sitten keskustan tai Rinteen johtama.
Kakkospaikka hallituksessa antaa nyt sopivasti tuulensuojaa ja vihdoin kauan kaivatun tilaisuuden, olla paitsi vaikuttamassa ja samalla huolehtia kansanliikkeestä.
Tilanne on nimittäin vakava. Kolmatta kertaa keskusta ei selkäsaunaa kestä.
Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja ja elinkeinoministeri