Kenelle antaisit avaimesi?
Minulla on tapana Suomea kiertäessäni napata reissusta mukaani paikkakunnan oma lehti. Olen ollut paikallislehdessä töissäkin, se oli hyvää oppia poliitikon työhön.
Paikallislehdet kertovat tavallisesta arjesta. Sivuilta löytyvät niin syntyneiden lasten valokuvat, uusien koulurakennusten suunnitelmat kuin jo kokeneemman väen merkkipäivähaastattelut.
Muisteloiden sävy on usein sellainen, että ennen ei sittenkään ollut paremmin, räyhäämällä maailma ei valmistu ja perheen ohella työteko on ollut elämässä suuri ilo.
Paikallislehdissä kiteytyy myös se, mistä paikallisessa politiikassa on kyse. Kotiseudusta, meidän ihmisistä, yhteisistä asioista, yhteistyöstä.
Ihmisillä on vaaleissa käytettävissä yksi ainoa, arvokas ääni. Sillä hän pääsee ottamaan kantaa siihen, mikä omassa kotikunnassa on tärkeää ja kuka hänen puolestaan yhteistä päätösvaltaa käyttää.
Ihminen valitsee, kehen luottaa. Kuntavaaleissa annettu ääni ei pitäisi olla koston tai kumouksen väline. Ääni vaikuttaa sen antajan omaan ja lähimpien ihmisten elämään. Minusta ääni kannattaa antaa sellaiselle ehdokkaalle, jolle olisi valmis antamaan oman kotinsa avaimet.
Kuntavaaleissa on kysymys oman yhteisön ja sitä ympäröivän kunnan asioista. Kysymys on kodeista laajassa kotimaassa. Tällä tarkoitan myös sitä, että ihmisen pitää saada valita asuinpaikkansa ja elämäntapansa ja kuntapäättäjien tehtävä on mahdollistaa se osaltaan.
Tasa-arvo ihmisten ja maan eri osien välillä on näiden vaalien tärkeimpiä kysymyksiä. Koko Suomi vai kahtiajakautunut Suomi? Minun palveluni vai meidän palvelumme?
Jokainen Suomen kolkka on arvokas, jokaisen elämä on tärkeä. Jotkut puolueet tarjoavat elämäntapaoppia – tee näin, niin olet hyvä ihminen. Elämäntapoja on monia, ja politiikan on annettava arvo jokaiselle.
Hyvän elämän edellytyksistä on huolehdittava niin kylillä kuin maakuntakeskuksissakin esimerkiksi nopeiden nettiyhteyksien avulla. Onneksi käynnissä on muutos, joka mullistaa tavan asua, tehdä työtä ja tehdä politiikkaa. Aluepolitiikan tekijöiksi nousevat tavalliset suomalaiset, jotka päättävät itse, mikä on paras paikka elää ja tehdä työtä.
Kuntiin tarvitaan päättäjiä, jotka ovat tehtäviensä tasalla ja vievät oman kotiseutunsa asioita tarmokkaasti eteenpäin. Keskustalaiset ovat sellaisia. Meille annettua ääntä on meillä tavattu viisaasti käyttää. Keskustan ääni kuuluu ja sitä kuunnellaan.
Olemme onnistuneet rakentamaan luottamusta ja sitä myötä myös yhteistyötä muiden puolueiden kanssa. Yksin on politiikassa helppo olla oikeassa, mutta jos haluaa jotain saada aikaiseksi, tarvitsee useimmiten muiden tuen.
Suhtaudumme tulevaisuuteen valoisasti. Monissa kunnissa on ongelmia, mutta on niitä ollut ennenkin. Ne voidaan ratkaista, mutta se vaatii työtä ja taitoa. Asioihin tarttumista pelkän ongelmien osoittelun sijaan.
Toivon, että keskustalaiset ovat jatkossakin oman kotiseutunsa vakaita vastuunkantajia, välittäjiä eivätkä valittajia. Minulle vastuunkantaminen tarkoittaa sitä, että ymmärtää katsoa eteenpäin ja itsestä poispäin, toista kohti.