Juha Sipilä näytti pääministerin työn mallia
Pääministeri Juha Sipilä näytti suomalaisille taas uuden puolen itsestään. Hän on kovan luokan poliitikko.
Häneen joskus liitetyt vähättelevät arviot sietää vähitellen unohtaa. Tai sitten ”kokemattomuus”, ”yritysjohtajan ote” ja ”kärsimättömyys” ovatkin ominaisuuksia, joita nyt tarvitaan.
Todellisuudessa Sipilä taisi sittenkin vain olla oma itsensä. Hän osaa, eikä hän pelkää. Hänellä on vahva turnauskestävyys. Hänellä on kärsivällisyyttä. Ja hänellä on yhä sitä samaa nöyryyttä, jonka voimin hän on hurmannut keskustaväkeäkin.
Mutta Sipilä osoitti on myös poliittista silmää ja pelitaitoja. Kun sote-ratkaisu ei edennyt viikkojen melkein täyspäiväisestä neuvotteluista huolimatta, hän käytti voimakkainta asetta, mikä hänellä oli: hän kertoi julkisuudessa, missä hänen rajansa nyt ovat.
Sipilään kohdistui valtava paine. On näyttänyt siltä, että koko media – varsinkin se etelän media – on ollut yhtenä rintamana häntä vastaan.
Paine ei tosin näyttänyt vaikuttaneen Sipilään yhtään.
Eikä ihme. Mediakeskustelu pyöri vain muutamien pintakysymysten ympärillä.
Todellisuudessa sote-neuvotteluissa oli kyse sadoista yksityiskohdista, joita oli pohdittava siitä näkökulmasta, mitä ratkaisu merkitsisi kansalaisten palveluille.
Mediassa suosittu argumentti oli ”kaikki asiantuntijat”. Kaikkien asiantuntijoiden väitettiin olevan vastaan. Kyseltiin jopa: ”Sanokaa yksikin asiantuntija, joka kannattaisi 18 alueen mallia…”
No, saadaanhan tällainen tulos, kun asiantuntijoihin suhtaudutaan valikoiden.
Esimerkki oli muuan perjantainen Ylen keskustelu. Siinä olivat mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtaja Markku Pekurinen ja Etelä-Karjalan jo toimivan terveysyhtymän Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen.
Pekurinen perusteli voimakkaasti 12 alueen mallia. Mutta kun Itkonen sai puheenvuoron, hän ilmoitti olevansa aivan eri mieltä. Hän kannatti lämpimästi 18 aluetta.
Kumpi oli asiantuntija? Teoriaherra vai käytännön työmies? Silti Pekurisen lausuntoa toisteltiin myöhemmin saman päivän aikana. Itkosen puheista ei välitetty.
Sekin jäi toimituksilta huomaamatta, että kaksi suurinta puoluetta tuki pääministeriä. Jos hallituksessa olisi äänestetty, tulos olisi ollut 10–4.
Politiikka on sitä, että ajetaan niitä tavoitteita, joita puolueella on ja joita äänestäjille on kerrottu.
Myös sekä Alexander Stubbia että Timo Soinia on syytä arvostaa. Hekin toimivat puolueidensa tavoitteiden mukaan.
Politiikka on sitä, että ajetaan niitä tavoitteita, joita puolueella on ja joita äänestäjille on kerrottu.
Puolueiden välinen vääntö voi näyttää valtapeliltä, turhanpäiväisestä tinkaamiselta tai jopa käsittämättömältä saivartelulta. Tätä media hokee, ja kansalaiset uskovat.
Tämä on kuitenkin populismia. Politiikassa on kyse siitä, mihin suuntaan asioita viedään. Merkitystä on vain päätösten sisällöllä, eikä ollenkaan sillä, mikä niiden taiteellinen vaikutelma on.
Keskustan ja kokoomuksen muuan ero näyttäytyi selkeästi. Keskustalle maakunnat ovat tärkeitä, kokoomukselle eivät niinkään.
Tämän voi lukea eduskuntavaalien tuloksestakin. Lapin vaalipiiristä ei valittu enää yhtään kokoomuslaista, keskustasta neljä.
Oulun vaalipiiristä tuli kaksi kokoomuslaista, keskustasta yhdeksän, Keski-Suomesta yksi kokoomuslainen ja neljä keskustalaista – mutta toisaalta Helsingistä kokoomuksesta kuusi, keskustasta vain yksi.
Kuka voitti? Suomalaiset koko maassa.
Sairaanhoidon toimijoiden määrä vähenee 150:stä 15:een. Sosiaalitoimi liitetään koko hyvinvointityön ketjuun. Rahoituksen muutoksesta hallitus on päättänyt jo aiemmin. Se muuttuu valtiovetoiseksi, vaikka myös uusille sote-alueille voi tulla rahoitusvastuuta.
Sovittu ratkaisu merkitsee sitä, että kansalainen voi valita hoitopaikkansa vapaammin. Suomessa siis toteutetaan samantapainen malli, mikä on sosiaalidemokraattisessa Ruotsissakin: raha seuraa asiakasta.
Ratkaisu antaa myös mahdollisuuden säästää, vaikka palveluja parannetaan.
Mutta ehkä sote-ratkaisua suurempi oli kuitenkin päätös maakunnallisista itsehallintoalueista. Tämä hallinnonuudistus tekee Suomestakin eurooppalaisen demokratian. Samalla ne poistavat sadat nykyiset aluehallinnon himmelit.
Kun byrokratia vähenee, rahaa säästyy.
Keskustaväelle Sipilä osoitti, että hän on sen luottamuksen arvoinen, mikä häntä kohtaan on osoitettu. Onko tätä luottamusta nyt hallituksessa?
Ei kannata epäillä. Sipilä pystyy korjaamaan sen, mitä on mahdollisesti rikkonut. Hän tietää tämän itsekin.
”Täytyy vakavasti katsoa peiliin, että tätä ei tapahdu toista kertaa”. Sipilä sanoo itsekin.
Voi olla, että jollekin jäi kivi kenkään. Näitä voi olla kokoomuksen eduskuntaryhmässä. Mutta voi olla, että kivi on niissä saappaissa asustanut vaaleista asti.