Isäntä vai emäntä
Vanhemmat sukupolvet saattavat muistaa IEVAn. Maaseutukeskusten Liiton IEVA kiersi ennen tietokoneita ja lukuisia deittialustoja kaikissa maatalousnäyttelyissä vuodesta 1982 alkaen aina 2000-luvulle. IEVAn tehtävänä oli löytää maaseudun isännille ja emännille kumppaneita.
Idean isänä toimi Oulun Maaseutukeskuksen talousagronomi Leo Vimpari ja ensimmäiset IEVA-lomakkeet täytettiin juuri Oulun maatalousnäyttelyssä. IEVA syntyi todelliseen tarpeeseen. Taustalla oli Oulun alueen 34 kunnan maatalouden kehittämistutkimuksissa esille tullut asia, että näissä kunnissa oli 3000 emännätöntä ja 2500 isännätöntä tilaa. Tämä ongelma koettiin olevan este maatilatalouden kehittämiselle.
Maatalousnäyttelyssä täytetyt lomakkeet lähetettiin ja tallennettiin silloisen Maatalouden Laskentakeskuksen tietokantaan. Tietokone suoritti parien muodostumisen ja sen jälkeen alkoi kirjeet kulkea tulevien parien välillä. IEVA tuotti tulosta ja pareja saatiin aikaan. Arvion mukaan tietokoneohjelman avulla syntyi 600 paria. IEVA oli edelläkävijä.
Vuosi sitten keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Juha Pylväs sai aikaan myrskyn sosiaalisessa mediassa tukiessaan silloisen tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen aloitetta korkeakoulutuksen hajasijoittamisesta. Pylvään puheenvuorosta irrotettiin lause: ”Tämä ilahduttaa varmasti maakuntien poikamiehiä.”
Lausahduksessa oli totta toinen puoli. Tilastot paljastavat, että varsinkin harvaan asutulla maaseudulla naisten löytäminen on vaikeutunut. Nuorten naisten suhteellinen osuus maaseudun väestöstä on laskenut voimakkaasti.
Voisiko asetelman kääntää toisin päin? Suomessa kymmenen prosenttia maatilallisista on naisia, joilla on päävastuu koko tilasta. Vuosia sitten eräs isäntä murehti toista isäntää, jolla oli vain kolme tyttöä. Aikani kuunneltuni totesin: ” Kyllä tytöillä saa isäntiä!” Puhe loppui siihen paikkaan. Ja pystyy jopa vähän valitsemaan, onko isäntäehdokas sellainen, jolle voi uskoa vaikkapa leikkuupuimurin avaimet ja pankkitilin tunnusluvun.