Pu­heen­vuo­ro Mikä mi­nus­ta tu­lee iso­na? Mitä opis­ke­li­sin, jot­ta py­syn mu­ka­na muut­tu­vas­sa työ­e­lä­mäs­sä?

Mis­tä löy­dän it­sel­le­ni kump­pa­nin? Ha­lu­an­ko hank­kia lap­sia epä­var­maan maa­il­maan?

Saan­ko kos­kaan va­ki­tuis­ta työ­paik­kaa, vai vie­vät­kö ro­bo­tit työ­paik­ka­ni? On­ko mi­nul­la kos­kaan sa­man­lais­ta elin­ta­soa kuin van­hem­mil­la­ni? Mi­ten käy maa­pal­lon, jos em­me saa il­mas­ton­muu­tos­ta ja vä­es­tö­rä­jäh­dys­tä hil­lit­tyä?

Mi­ten jak­san us­koa tu­le­vaan suur­ten epä­var­muuk­sien kes­kel­lä?

Nuor­ten pääl­le kaa­de­taan mel­koi­nen pai­no­las­ti ai­na vain nuo­rem­pa­na. Ku­kaan ei kui­ten­kaan jak­sa kan­na­tel­la maa­il­man pai­noa yk­sin har­teil­laan.

Po­li­tii­kas­sa­kin tun­tuu usein ka­to­a­van pers­pek­tii­vi. Yli 10 vuot­ta nuo­ruu­des­ta­ni Suo­mes­sa on teh­ty jon­kin­lais­ta sote-uu­dis­tus­ta ja se on täyt­tä­nyt po­liit­ti­sen kes­kus­te­lun ti­lan. Ky­sees­sä on toki tär­keä uu­dis­tus, mut­ta vauh­dil­la muut­tu­vas­sa maa­il­mas­sa pi­täi­si uu­dis­taa mo­nia mui­ta­kin asi­oi­ta, ku­ten kou­lu­tus­jär­jes­tel­mää, so­si­aa­li­tur­vaa, työ­e­lä­mää ja ym­pä­ris­töä.

Mil­lai­sen ku­van po­li­tii­kas­ta ja yh­teis­kun­nan ke­hit­tä­mi­ses­tä an­nam­me nuo­ril­le, jos uu­dis­tus­ten te­ke­mi­nen on yh­tä sou­ta­mis­ta ja huo­paa­mis­ta?

Kun epä­var­muus val­taa nuo­ren mie­len, on po­li­tii­kan teh­tä­vä luo­da toi­voa. Tu­le­vai­suus tar­vit­see­kin nuo­ria, joil­la on in­toa ja jak­sa­mis­ta an­taa täl­le puo­lu­eel­le ja maal­le oma pa­nok­sen­sa, jot­ta tu­le­vai­suu­den haas­teet rat­kais­taan ja van­he­ne­vas­ta vä­es­tös­tä pys­ty­tään pi­tä­mään huol­ta.

Kes­kus­tan on lu­vat­ta­va Suo­men nuo­ril­le, et­tä em­me enää kos­kaan sa­haa tu­le­vai­suu­den ok­saa, en­nen kuin se on edes eh­ti­nyt kas­vaa. Mei­dän on us­kot­ta­va ai­dos­ti jo­kai­seen suo­ma­lai­seen nuo­reen ja tar­jot­ta­va heil­le yh­den­ver­tai­set mah­dol­li­suu­det pär­jä­tä. Vain näin Suo­mi­kin voi pär­jä­tä muut­tu­van maa­il­man mels­kees­sä.

Täs­sä on teh­tä­vää puo­lu­eel­lem­me lop­pu­hal­li­tus­kau­del­le, tu­le­viin edus­kun­ta­vaa­lei­hin ja ajal­le nii­den jäl­keen­kin.

Kes­kus­tan on luo­ta­va tu­le­vai­suu­de­nus­koa, ei uh­ka­ku­via. Kes­kus­ta­lais­ten on luo­ta­va in­hi­mil­lis­tä yh­teis­kun­taa, jos­sa on myös ihan okei ol­la vie­lä kes­ke­ne­räi­nen, vas­ta et­si­mäs­sä omaa paik­kaan­sa.

Kir­joit­ta­ja on kes­kus­ta­nuor­ten pu­heen­joh­ta­ja