Ilmastokeskustelussa paljon tunnetta ja osatotuuksia
Ilmastonmuutos on osa meidän kaikkien arkea monin tavoin.
Yhteisen maapallomme kaikkien kansojen olisi sitouduttava toimenpiteisiin, joilla ilmaston lämpeneminen voitaisiin rajoittaa 1,5 asteeseen.
Ilmastokeskustelu on saanut tänä syksynä monia vivahteita, joiden takana tuntuu olevan muutakin kuin aito huoli planeettamme tulevaisuudesta.
Yksi sellainen juonne on esimerkiksi vaatimukset maidon ja naudanlihan poistamisesta julkisista aterioista.
Aihe on nostattanut vilkkaan keskustelun.
Niin kuin nykyään on tapana, syntyi tässäkin asiassa kaksi rintamalinjaa: jos toisen keskustelijan kommentit eivät täysin vastaa omia mielikuvia, sysätään hänet ajatuksineen yksioikoisesti ”vastustajan leiriin”.
Syitä, miksi näen – monien tutkijoiden tavoin – viisaana puolustaa suomalaista ruoantuotantoa, on monia.
Maidon ja lihan tuotanto ovat Suomessa fiksulla ja ilmastolle edullisella tavalla kytköksissä toisiinsa ja muutokset lihantuotannossa heijastuvat myös maidontuotantoon.
Jos näiden tuotanto Suomessa loppuisi, korvautuu se väistämättä suurelta osin ulkomailta tuoduilla maitotuotteilla, lihalla ja kasviproteiinilla, joiden tuotantotapoihin emme pysty vaikuttamaan.
Suomalaisen maidontuotannon ohessa syntyvän lihan ilmastokuorma on olennaisesti pienempi kuin pelkän pihvikarjan tuottamisessa.
Tämä johtuu muun muassa siitä, että Suomessa valtaosa lihaksi kasvatettavista sonneista on lypsylehmien synnyttämiä vasikoita.
Myös lypsylehmät päätyvät lopulta lihantuotantoon, eli niiden ruhoja ei heitetä hukkaan, kuten monissa maissa tehdään.
Ilmastokaasujen osalta suomalaiskarjan osuus on noin 0,14 prosenttia maailman kaikkien nautojen metaanipäästöistä. Maitokilon päästöjen keskiarvo on maailmalla 2,5 kiloa hiilidioksidia, Suomessa vain 1,1 kiloa.
Suomessa ei syötetä nautojen rehuksi myöskään soijaa, jonka kasvatus tuhoaa sademetsiä.
Soijan viljelyllä on merkittävät, maailmanlaajuiset ympäristövaikutukset.
Etelä-Amerikan metsäkato aiheutuu soijan tuotannon nopeasta laajenemisesta. Siellä luonnoltaan monimuotoisia, tärkeitä elinympäristöjä raivataan pelloiksi.
Jos ruokavalinnoilla halutaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen, niin naudanlihan käytön lopettamisen sijaan kannattaa vaatia, ettei ateriapalveluissa, ravintoloissa tai omassa keittiössä käytetä ulkomaista lihaa.
Tällä päätöksellä huolehdittaisiin myös siitä, että tuotanto on tapahtunut maailman korkeimpien laatustandardien mukaisesti, jolloin eläinten hyvinvoinnista on huolehdittu, lihaa tai maitoa ei ole kasvatettu antibiootein tai hormonein ja myös eläinten rehussa ei ole käytetty ympäristölle haitallisia menetelmiä (kuten viljan pakkotuleennuttamista glyfosaatilla).
Kotimaisen tuotannon suosiminen kannattaa ulottaa mahdollisimman pitkälle myös kasvikunnan tuotteisiin.
Riisin viljelyyn liittyy monia negatiivisia ympäristövaikutuksia ja sen käytön korvaaminen kotimaisilla kasviksilla ja viljoilla on aina ilmastoteko vailla vertaa.
Oma lukunsa ovat ravitsemukselliset seikat.
On tutkittua faktaa, että monelle vähävaraisen kodin lapselle koulussa tarjottu ateria on ainoa saatavilla oleva lämmin ateria ja maanantaisin kouluihin tulee paljon nälkäisiä lapsia.
Samoin monelle heikkokuntoiselle ja muistisairaalle vanhukselle pitkäaikaishoitopaikan tarjoama tai kotiin toimitettu ruoka on ainoa vaihtoehto.
Muistisairauksiin erikoistuneena vanhusten sairaanhoitajana tiedän kokemuksen kautta, kuinka tärkeässä roolissa tutut maut ovat silloin, kun elämänlanka on jo kovin ohut.
Lapsi tai muistisairas vanhus eivät ole yhteiskunnassamme siinä asemassa, että heillä olisi mahdollisuus tehdä ravitsemuksellisia valintoja ilmastonmuutos mielessään.
Ne päätökset heidän puolesta teemme me päättäjät eduskunnassa, ministeriöissä sekä erityisesti kuntien ja kaupunkien valtuustoissa.
On tärkeää muistaa, että myös ympäristö- ja energiakysymyksissä Suomessa on tällä vuosituhannella tehty paljon kestäviä ratkaisuja ja vaatimukset täyskäännöksestä ilmastopolitiikassa ovat populistisia -tai ainakin perusteettomia.
Juha Sipilän hallituksessa keskustalaisen ympäristöministerin johdolla tehtiin erittäin kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja Suomi lunasti myös kansainvälisesti ilmastojohtajan roolin.
Keskustan johdolla teimme viime hallituskaudella historiallisen päätöksen luopua kivihiilestä vuoteen 2029 mennessä – tähän eivät ole edeltävät hallitukset pystyneet!
Ilmasto- ja energiapoliittisissa kysymyksissä on muistettava sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä kyettävä hahmottamaan kokonaiskuva.
Suomen tulee jatkossakin profiloitua maana, jossa kehitetään ilmastoystävällisiä teknologioita myös kansainvälisesti hyödynnettäviksi.
Politiikassa meidän on tehtävä päätöksiä, jotka arkielämässä mahdollistavat ja kannustavat ympäristön kannalta kestävään elämäntapaan.
Kirjoittaja on kansanedustaja, terveystieteiden maisteri, sairaanhoitaja, maatalousyrittäjä ja Suomen Keskustan varapuheenjohtaja