Hyvinvointivaltiota pidetään pystyssä lainarahalla tulevilta sukupolvilta
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus sai tiistaina 19.9. valmiiksi esityksensä talousarvioksi vuodelle 2024.
Budjettiehdotus on karua luettavaa tuleville sukupolville. Seuraavien neljän vuoden aikana Suomen velkataakka kasvaa hallituksen esityksen mukaan yhteensä 46 miljardilla eurolla, mikä tarkoittaa noin 1,3 miljoonaa euroa joka tunti yötä päivää seuraavat neljä vuotta.
Seuraavat vuodet hyvinvointivaltiota pidetään pystyssä entistäkin vahvemmin tulevien sukupolvien rahoilla.
Viime kevään vaalipuheiden jälkeen moni suomalainen raapii nyt päätään ja kysyy ihan aiheellisestikin, tätäkö se velkaantumisen lopettaminen käytännössä tarkoittikin.
Oppositiosta velkaantumisesta huutelu oli viime kaudella helppoa, mutta käytännössä talouden tasapainottaminen onkin osoittautunut harmillisen haasteelliseksi.
Nyt ei kuitenkaan kannata alentua perussuomalaisten ja kokoomuksen tasolle velkaantumisesta oppositiosta huutelemiseen, sillä Suomen talouden vakava tilanne vaatii järeitä toimenpiteitä ja puoluerajat ylittävää yhteistyötä kurssin kääntämiseksi.
Orpon hallituksen ajaman politiikan suurin epäoikeudenmukaisuus eivät ole leikkaukset työttömyysturvasta tai veronalennukset hyvätuloisille, vaan tulevilta sukupolvilta leikkaaminen.
Suomen heikon taloustilanteen suurin yksittäinen haaste on syntyvyyden laskun aiheuttama heikko väestönkehitys ja ikääntyminen.
On hyvä, että hallitus pyrkii tasapainottamaan taloutta ja on ymmärrettävää, että monia kipeitäkin leikkauksia joudutaan tekemään.
Kaikkein tärkein kuitenkin puuttuu, nimittäin visio siitä, miten Suomi saadaan takaisin kestävälle kasvu-uralle ja miten hyvinvointivaltio olisi vielä tulevillakin sukupolvilla.
Suomen heikon taloustilanteen suurin yksittäinen haaste on syntyvyyden laskun aiheuttama heikko väestönkehitys ja ikääntyminen.
Syntyvyyden laskun taustalla on monia tekijöitä, joista osaan voisi huomattavasti tarmokkaammin tarttua myös nykyinen hallitus. Tärkeintä olisi eritoten luoda positiivista tulevaisuudenuskoa lapsiin ja nuoriin.
On selvää ettei hyvinvointivaltio tule selviämään nykyisenkaltaisena myöskään ilman työperäistä maahanmuuttoa.
Hallituksen kaavailemat kiristykset työperäiseen maahanmuuttoon ovat hyvä osoitus siitä, että selkeä visio hyvinvointivaltion tulevaisuudesta puuttuu.