Hervannan tukkipuut ja sateenkaaren värit
Vuosi sitten vietin pari päivää Satasairaalassa polven keinonivelleikkauksen jälkeen.
Sairaalasängyssä makaillessa päädyin somen ihmeellisessä maailmassa seuraamaan keskustelua siitä, kasvaako Suomessa vielä tukkipuita.
Asiantuntijana keskustelua johti Tampereen Hervannassa asuva nuorehko naishenkilö, joka perusti aukottoman päätelmänsä siihen, että Hervannassa ei kasva tukkimetsää eikä sitä silloin kasva missään muuallakaan.
Loppuhuipennuksena päättelyketjuunsa hän vielä totesi: ”Kaikki mun kaverit sanovat ihan samaa.”
Parsinavetta vs pihatto –keskustelujen ollessa kiivaimmillaan löysin somemaailmasta jutun, jossa nuori nainen kommentoi lehmien lajinomaista käytöstä.
Hänen mukaansa lehmälle tyypillisintä olisi elää metsässä ja etsiä sieltä ravintonsa, kaivaa potero ja asua siinä vasikkansa kanssa.
Näille jutuille olisi helppo hymähtää, mutta todellisuudessa ne ovat pelottavia. Nämä ihmiset ovat läpäisseet peruskoulumme, saaneet huikeat mahdollisuudet tiedon keräämiseen ja omaksumiseen ja tässä on tulos.
Mikään määrä faktaa ei saa heitä muuttamaan näkemyksiään; tämän päivän uutisvirrasta he poimivat vain sen, mikä tukee heidän ajatusmaailmaansa ja agendaansa ja lopun he hylkäävät valheellisena ja tarpeettomana.
Samanlaisia esimerkkejä on löydettävissä kaikkialta. EU:n vallan käytävillä nämä oman elämänsä besserwisserit kuiskivat valheita Suomen huonosta metsien hoidosta, kotimaassamme he jakavat kansalaisia ”meihin” ja ”heihin” kuka minkäkin tavoitteensa vuoksi.
He kommentoivat maanviljelyä ilman edes omaa kasvimaata ja tietävät kaiken metsänhoidosta omistamatta runkoakaan.
Syvältä maaseudun sydämestä he osaavat kertoa, miten Helsingissä pitäisi asioita hoitaa. Kunnissa he osaavat ja tietävät kaiken, mutta eivät halua ottaa vastuuta ratkaisujen tekemisestä.
Tietoa on ulottuvillamme enemmän kuin koskaan. ”Katso Googlesta” ja vastaus on sekunneissa luettavissa älypuhelimen näytöllä.
Informaatiotulvan ähkyssä kriittisyys unohtuu helposti, oman kuplan sisällä pääsee helpommalla, kun suodattaa pois kaiken mikä vaatisi omien aivojen rasittamista.
Lapsillemme opetetaan medialukutaitoa koulussa, mutta millä saisimme aikuiset uskomaan, ettei kaikki netissä kirjoitettu ole totta?
Internetin opetuslapsina meillä on vielä pitkä tie kuljettavana.
Monelle meistä asiat ovat aina joko-tai, mustaa tai valkoista, emmekä edes halua nähdä muita vaihtoehtoja.
Jos jatkuvasti käännämme katseemme, meiltä jää näkemättä paitsi kaikki kauniit harmaan sävyt, myös sateenkaaren värit.
Kirjoittaja on keskustan puoluevaltuuston varapuheenjohtaja.