Globalisaation ongelmat ovat yhteisiä
Amerikkalainen unelma perustuu lupaukseen, että jokainen voi menestyä ahkeran työnteon, yrittämisen ja koulutuksen kautta. Suuri joukko USA:n alempi- ja keskituloisista on pettynyt huomattuaan, ettei unelma toteudu heidän elämässään.
Työpaikkojen valuminen ulkomaille, poliittisen ja taloudellisen vallan keskittyminen, eriarvoisuus, köyhyys, maahanmuuttoon ja vapaakauppaan liittyvät ongelmat, monikansallisten yritysten valta, veronkierto, korruptio.
Ongelmien juuret näyttävät johtavan viime vuosikymmenten globalisaatioon: voitot ovat kerääntyneet hyvinvoivien käsiin, toisten arjessa näkyvät lähinnä sen kustannukset. Globaalitaloutta rakentaneet poliitikot nähdään elitistisinä, ylimielisinä. Syypäinä Johnin tai Janen ahdinkoon.
Tällöin populisti saa otteen vihaisesta kansasta. Poliitikko, joka kertoo olevansa kuten kansa, kyllästynyt eliittiin. Todellisuudessa tämä itse saattaa kuulua parjaamaansa joukkoon. Turhautuminen purkautuu populistin uhon kautta. Kaikki eivät edes kuvittele tämän toteuttavan lupauksiaan. On nähty, etteivät populistijohtajat valtaan päästyään välttämättä toteuta ainoatakaan niistä.
Populistiryhmittymiä on paljon erilaisia. Myös vasemmisto- tai viherpopulistit ympäri maapalloa tunnistavat globalisaation ongelmia. Kyse ei ole marginaali-ilmiöstä.
Miljoonien ihmisten vähättely on vaarallista. Ylimielinen poliitikko toteaa, että kansa on tyhmää koska Brexit tapahtui tai Trump menestyy. Tämän kuplasta on vaikea ymmärtää Johnin tai Janen elämää. Vaikka poliitikko väittää globalisaation tuovan murusia heidänkin pöytäänsä, ihmisten todellisuus koostuu arjen kokemuksista. Jonkun pöydällä tuoksuu tuore leipä, toisilla on murusia riittävästi, monilla pöytä pysyy tyhjänä.
Maailma koostuu edelleen kansallisvaltioista. Niillä on tärkeä roolinsa ja kansalla identiteettinsä sekä kulttuurinsa. Jos nämä tukahdutetaan globalisaation nimissä, reaktiona voi olla toisen ääripään tavoittelu: valtioiden sisäänpäin kääntyminen, vääränlainen nationalismi ja protektionismi.
Keskitie on tässäkin kultaisin. Globalisaatiolle on luotava oikeudenmukaisemmat säännöt, hyödyt ja kustannukset on jaettava tasaisemmin. Poliitikoiden tehtävänä on ohjata ja valvoa suuntaviivoja.
Annina Ruottu
Kirjoittaja on keskustanaisten varapuheenjohtaja