Eurot ja prosentit voivat harhauttaa
Alussa oli maaginen luku: 4,65 prosenttia. Maailmanloppu, katastrofi, ”työttömien niskalaukaus”.
Toisaalta samaan aikaan osa poliitikoista kehuu indeksien jäädyttämisen jälkeen sosiaalietuuksien nostoa yhdellä tai kahdella prosentilla, joista suuri osa menee menneen (vaikkakin matalan) inflaation saavuttamiseen.
Suomalaisessa politiikassa puhutaan liikaa luvuista, ja aivan liian vähän todellisista haasteista.
Etenkin oppositio syyllistyy kyseiseen retoriikkaan. ”Asiat kyllä korjaantuvat, kun niihin laitetaan lisää rahaa” on joskus fakta, mutta omissa silmissäni lähes yksiulotteinen latteus.
On olemassa riski, että samaan aikaan, kun poliitikot tuijottelevat muutamia euroja ja prosentteja, ohitsemme menee jotain käänteentekevää. Robotisaatio ja tekoäly ovat yksi monista yhteiskuntaamme tulevaisuudessa koettelevista haasteista.
Voisiko politiikka olla jotain muuta kuin taistelua kulloistenkin hallitus- ja oppositiopuolueiden välillä siitä, mistä ottaa rahaa ja minne laittaa?
Tai toisin päin kuvattuna heiluri, jonka toisessa päässä roikkuu euron kolikko.
Voisiko eurojen sijaan puhua suoraan arvoista? Kun tarpeita on olemassa rajattomasti, ja resursseja niiden täyttämiseen rajallisesti, pitäisi resurssien käyttö perustella aina selkeiden ja avointen arvovalintojen pohjalta.
Näin hypoteettisenä esimerkkinä: laitammeko rahaa teollisuuden työpaikkojen varmistamiseen vaiko tekoälyteknologian kehittämiseen?
Muutenkin kansanedustuslaitoksen toiminta sekä valtiontalouden budjetointi tarvitsisi mielestäni lisää ilmiöpohjaisuutta, mitä myös Backmanin ja Hyssälän Kansanvallan peruskorjaus -työpaperi väläyttelee.
Sipilän hallitus on tuonut hyvää otetta tulevaisuuspolitiikkaan lanseeraamalla heti alusta alkaen kärkihankkeet, suuret strategiset projektit.
Toiveenani on, ettei tämä lupaava kehitys hautaudu seuraavien vaalien talouspopulismin alle. Sen sijaan, että puhuttaisiin siitä, ”mitä on tullut tehtyä”, pitäisi puhua siitä, ”mitä pitää tehdä”. Suomi pysyy kunnossa vain, jos sitä ylläpidetään jatkuvasti.
Kirjoittaja on Uudenmaan Keskustanuorten puheenjohtaja