Elämän kevät
Tuhansien suomalaisten tavoin perheemme on hakenut tänä poikkeuksellisena keväänä iloa, lohtua ja henkistä tasapainoa lähiluonnosta ja kansallispuistoista.
Eräänä iltana kohtasimme luontopolulla vanhemman pariskunnan. Keskustelu lähti käyntiin vilkkaasti. Kohtaamiset ovat olleet niin harvassa, että meillä kaikilla oli tarve jakaa asioita.
Vauvamme tuijottaessa tiiviisti vastaantulijoita puhe siirtyi nopeasti lapsiin. Ihmettelimme yhdessä vauvojen nopeaa kehitystä.
Rouva kertoi hoitaneensa perheen esikoista kotona useita vuosia. Hänestä oli ollut ihmeellistä seurata, miten päivän aikana koetusta, nähdystä, luetusta ja kuullusta syntyi lapsen mielessä uusia oivalluksia. Ja miten hän aikuisena pystyi havaitsemaan tutut ainekset lapsen jutuista ja leikeistä.
Jatkoimme matkaa läpi keväisen metsän ihmetellen aukeavia lehtiä ja kukkivia mustikanvarpuja. On lapsemme elämän ensimmäinen kevät.
Kevät muistuttaa kauniisti ja kipeästi, miten hento ja herkkä pieni ihminen on. Ilo tuntuu silmäkulmissa, ja vastuu välillä ihan hirvittää.
Muistan kaste- ja nimiäiskorteista tutun pätkän Mirjami Lähteenkorvan runosta:
“Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä. Ei pieni puu vielä myrskyä siedä. Ole suojana pienelle suuri puu, jotta pienellä juuret vahvistuu.”
Luonnon tarkkailu yhdessä auttaa katsomaan asioita lapsen silmin.
Näkökulman vaihtaminen herättelee meitä aikuisia. Lapsen näkökulmasta muistuttaa myös lapsiasiavaltuutetun tuore vuosikirja.
YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista täytti viime vuonna 30 vuotta. Lapsilla on omat oikeudet, joiden toteutumisesta olemme aikuisina vastuussa. Päättäjien vastuulla on punnita päätöstensä vaikutukset lapsiin.
Lapsivaikutusten arviointi toteutuu Suomessa vielä melko ohuesti, mutta on etenkin kriisiaikana äärimmäisen tärkeää.
Lapset ovat luonnostaan joustavia ja kasvavat vinhasti valoa kohti.
Hetkellinen tuulenpuuska ei vahingoita lasta, mutta liian raju myrsky voi aiheuttaa pysyviä vaurioita. Perheet tarvitsevat nyt tukea, sillä vahvinkaan puu ei pysy pystyssä yksin.