Arvokas vanhuus
Viimeiset vuodet, kuukaudet tai viikot elämästä – niitä kukaan ei halua olla yksin. Tarvitaan välittäviä perheenjäseniä, omaisia, kotihoitoa tai tehostettua palveluasumista, ettei kukaan jäisi ilman apua ja hoivaa.
Omassa perheessäni ylisukupolvisuutta ja toisista huolehtimista on pidetty suuressa arvossa. Omaishoitajan rooli ei ole helppo, mutta mittaamattoman arvokas.
Viimeiset päivät perheenjäsenen rinnalla ovat melkoista tunteiden vuoristorataa, ne vaativat paljon, mutta antavat sitäkin enemmän. Tuttu ääni, kosketus ja vaikka vain se, että pitää kädestä kiinni antaa varmasti lähtijälle turvallisuuden tunnetta.
Työssäni sairaanhoitajana tehostetussa palveluasumisyksikössä, koen läsnäolon ja välittämisen tärkeänä osana työtäni. Hoitotoimenpiteitä tehdessäni teen työtä omalla persoonallani. Rauhallinen keskustelu tai huumorin tuominen hetkeen luo turvaa ja iloa vanhusten arkeen.
Tänään, kun kävelin asukkaan kanssa sisälle ulkoilemasta, koin melkoisen hetken. Asukas pysähtyy ja katsoo minua ja sanoo: ”Sinä olet ihminen, joka välität oikeasti.” Siihen hetkeen välittyi kaikki se, miksi itse teen työtä hoitajana.
Tänä päivänä hoitotyöstä puhutaan toisenlaiseen sävyyn. Toivon, että saisimme kuulla toisenlaistakin puhetta hoitoalasta. Vaikka työ vaatii paljon, niin se antaa myös paljon.
Toivon, että hoitajien tekemä työ saa sen arvostuksen, mikä heille kuuluu. Alan veto- ja pitovoima on saatava takaisin. Hoitajapulasta on puhuttu ainakin 20 vuotta, nyt on aika ratkaista ongelmat, jotta kaikenikäiset ihmiset saavat kaipaamaansa hoitoa ja hoivaa.