Aluepolitiikka erottaa
Keskusta löytää monista teemoista yhtymäkohtia muiden puolueiden kanssa. Oikeistoon Keskustaa vetää vahva henki vapauteen, vastuuseen ja yrittäjyyteen. Vasemmalle Keskusta nojaa, kun kysymyksessä on heikompiosaisten asema ja hyvinvointivaltion turvaaminen.
Vasemmiston ja oikeiston parhaat puolet yhdistyvät Keskustassa. Keskusta oli vihreä puolue jo ennen kuin Vihreitä oli edes olemassa. On kuitenkin yksi asia, minkä kanssa olemme totaalisen yksin eikä se näy minkään muun puolueen agendalla.
Kysymys keskittämisestä ja hajauttamisesta erottaa voimakkaimmalla tavalla poliittisia puolueita Suomessa. Keskusta ei aina onnistu aluepolitiikassa. Se on kuitenkin ainoa puolue, jonka syväidentiteetti rakentuu siitä, että eri puolella maata asuvat ihmiset ovat tärkeitä, alueet ovat merkityksellisiä ja niitä kehittämällä koko Suomi on vauraampi.
Keskustaa haastetaan jälleen kerran leipälajissamme aluepolitiikassa. Erityisesti pääkaupungin pormestarin suunnalta jatkuvalla syötöllä kaikuva metropolimantra on lyönyt läpi. Jos keräämme kaikki suomalaiset yhteen kaupunkiin, saamme hädin tuskin kokoon Pietarin kokoisen kaupungin. Olisiko Suomelle kuitenkin järkevämpiä aluekehityksen muotoja?
Pohjoismaiden yhteinen tutkimuslaitos Nordregio tuottaa mielenkiintoista dataa Pohjoismaista. Tuore selvitys käy läpi aluekohtaisia eroja Pohjoismaiden välillä.
Norjan, Suomen ja Ruotsin välillä on merkittäviä alueellisia eroja. Norja on ollut aluekehityksessä omaa luokkaansa. Suomessa ja Ruotsissa väestö keskittyy etelään. Huomionarvoista on, että vaikka Pohjois-Ruotsin väestö on vähäisempää, on se ikärakenteeltaan vankemmalla pohjalla. Suomen kartalla erottuvat selvästi vanhenevat alueet Itä- ja Pohjois-Suomessa. Vastaavaa ei naapureista löydy.
Työllisyysaste on muissa Pohjoismaissa korkeampi ja alueiden vetovoima vahvempaa. Pääkaupunkien mittelössä Helsinki on jumbona. Aluekisassa reilut kymmenen viimeistä paikkaa on varattu suomalaisille maakunnille. Esimerkiksi Pohjois-Norjan yliopistokaupunki Tromssa kilpailee vetovoimassa pääkaupunkien kanssa.
Aluekehityksessäkin kannattaa avata silmät maailmalle. Pariisissa tai San Franciscossa nähtävät päivittäiset neljän tunnin työmatkat alkavat olla yksinkertaisesti liikaa. Seuraava puhkeava kupla voi olla tähän liittyvä sosiaalinen kupla, kun asumisen, työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen käy vaikeaksi. Ei kukaan halua käyttää päivästään tuntitolkulla työmatkaan.
Jos kotimainen keskustelu aluepolitiikasta tuntuu jankkaamiselta, voi uskon vahvistusta hakea kansainvälisesti. Maailma kaupungistuu, mutta esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien asuinyhdyskuntaohjelma UN Habitatin asiakirjoissa järjestelmällisesti korostetaan aluekehityksen tasaisuutta.
Aluekehityksessä jako voittajiin ja häviäjiin voi olla kohtalokas. Ei tarvitse ihmetellä, mistä Brexit tai Trump vetivät voimansa. Alueilta, jotka kokivat jatkuvaa alemmuudentunnetta. Jotta vältymme vastaavalta, on paras keino vahvistaa tasa-arvoa myös alueellisesti.
Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja