Venkoilu Teboilin ympärillä kertoo, miten vaikeaa on tehdä edes vähän
Olen jo oppinut kääntämään Teboilin jakelupumppujen kohdalla pään. En halua katsoa, montako tankkaajaa siellä vielä on. Se ei kuulu minulle, mutta en silti käsitä.
Mikä saa kaiken kahdeksan kuukautta jatkuneen kammottavuuden jälkeen työntämään kortin koneeseen, nostamaan pistoolin ja tankkaamaan Putinille?
Käsitän, jos vaihtoehto on kymmenien kilometrien päässä. Ne kylmäasemien pumput, joita en kestä enää katsoa, ovat kuitenkin kaupungissa. Polttoaineen myynti liittyy kiistattomasti Venäjän talouteen. Pumppuja, joita käyttämällä ei tue terroristista erikoisoperaatiota, on liki näköetäisyydellä. Hinnoissa ei ole juuri eroa.
En vain käsitä.
Tällä viikolla BBC World esitti ravisuttavia uutispätkiä marraskuisesta Ukrainasta, jossa valmistaudutaan taas uusiin vastoinkäymisiin, kuten elämään ilman sähköä.
Kuusivuotias poika kertoi, kuinka oli nähnyt useita ruumiita ja menettänyt isoisän. Hän aikoi hankkia lentokoneen, jolla voi käydä katsomassa pappaa taivaassa.
Toisessa pätkässä kaivettiin esiin venäläisten hautaamia ukrainalaisten ruumiita. Vain rajuimmat yksityiskohdat oli sumennettu. Kamerakopteri lensi mustaksi poltetun ja hävitetyn Mariupolin päällä.
Samaan aikaan Suomessa sytkyttivät bensapumput suomalaisten euroja venäläiselle yhtiölle.
Mediasta saamme edelleen lukea kryptisiä juttuja, joissa Teboilin toimijat vähättelevät kytköstä Venäjään.
Tuoreen tiedon mukaan suomalaiset ovat antaneet Ukraina-keräyksiin jo 70 miljoonaa euroa. Summasta voi olla ylpeä. Avustusinto on ehkä laantunut, mutta ei loppunut.
Venäläisomisteisen Oy Teboil Ab:n liikevaihto oli viime vuonna 2,16 miljardia euroa. Suomalaisten Ukrainaan tähän mennessä lahjoittaman summan verran se takoi liikevaihtoa reilussa viikossa.
Suuri määrä suomalaisia on tänä vuonna päättänyt suhteensa häirikkövaltion bensabisnekseen. Se on ollut heidän pieni, henkilökohtainen ratkaisunsa. Lukuisat jäsenetuja tarjonneet yhteisöt ilmoittivat jo kevättalvella, että yhteistyö Teboilin kanssa loppui tähän.
Ei Putin siihen sotaansa lopettanut, mutta kyse onkin arvoista. Jos joku yhä haluaa ivata Teboilin boikotointia, samalla logiikalla voisi vähätellä myös Ukraina-keräyksiin osallistumista.
Teboilin äärellä on nähty kaikenlaista kiertelyä ja kaartelua.
Monet suomalaiset toimijat ovat lopettaneet sopimuksiaan vasta kansalaisten painostuksen jälkeen. Jäljelle jääneitä toimituksia on alettu tehdä valkoisiksi teipatuilla rekoilla, kuin rauhan värin varastaen.
Mediasta saamme edelleen lukea kryptisiä juttuja, joissa Teboilin toimijat vähättelevät kytköstä Venäjään. Ei tarvitse olla taloustoimittaja ymmärtääkseen, että missään ketjussa ei olla mukana ilmaiseksi.
Kahviloita pitävien Teboil-yrittäjien tilanne on surullinen ja säälittävä. Heitä pitäisi auttaa pääsemään irti venäläisestä bisneksestä. Se ei onnistu, jos levitämme satua toiminnasta, jolla ”ei ole mitään tekemistä Putinin kanssa”.
Kaikella on, silloin kun on kyse Venäjästä.
