Äänestämistä kannattaa vakavasti harkita
Taas on se aika. Kansa laittaa oikein kellon soimaan, että on hereillä, kun aamulla postiluukussa jyrähtää.
Pääkirjoitus.
Se pääkirjoitus. Se tietty.
Se, kun kansalaisvelvollisuutensa tuntevat median lukijainvalistusosastot ovat tuottaneet asiainpyörittelyn vuosikelloon kuuluvat tuumailunsa siitä yhdestä asiasta.
Siitä äänestämisen tärkeydestä.
Se pääkirjoitus, jossa sanotaan, että jokaiselle varmasti löytyy sopiva ehdokas. Jos jättää äänestämättä, antaa muiden päättää. Jos ei käytä ääntään, ei voi valittaakaan.
Äänestä nyt, äänestä. Täältä tulee lentokone, brrr, suu auki.
Entä, jos kansalainen on niin valistunut, että tietää, ettei tiedä riittävästi? Jos kansalainen aivan määrätietoisesti on sitä mieltä, että antaa muiden päättää.
Äänestämättä jättäminen voi olla aivan rationaalinen teko. Miksi houkutella ketään tekemään harkitsemattomia, puutteellisin tiedoin tehtyjä äänestyspäätöksiä?
En äänestä tanssikisassa, koska en ymmärrä tanssiaskelista, eli äänestyksen substanssista mitään. Samasta syystä en osallistu Big Brotherin pudotusäänestyksiin. En äänestä myöskään euroviisuissa.
En, vaikka Hesarin pääkirjoitus syyllistäisi kuinka, että ehdokkaista varmasti löytyy jokaiselle sopiva bimbo.
Äänestämällä on saatu viime vuosina aikaan sellaisia asioita, että kannattaa ainakin vakavasti miettiä, mihin on ryhtymässä.
Britanniassa: oho, erottiin EU:sta.
Yhdysvalloissa: oho, pressaksi tuli pelle.
Venäjällä: oho, mites kaikki taas äänesti samaa.
Äänestysprosentin nostamiseen on meilläkin käytetty kaikenlaisia keinoja.
On tuotu politiikkaan möly.
On perustettu pormestarimalli, joka eräiden arvioiden mukaan ”voi lisätä kiinnostusta kuntapolitiikkaan”. Ennen pormestarimallia emme tienneetkään, että Helsingin kaupungin päätehtävä on tapella perhe- ja peruspalveluministerin kanssa sekä pyrkiä saamaan Helsingin pormestari presidentiksi.
On valtakunnallistettu kuntavaalit siihen pisteeseen, että tuntuu kuin niissä olisi ehdolla vain Orpo, Halla-aho ja Saarikko.
On henkilöity politiikka. Radion ykkösaamussa on joka aamu analyysi, miten puolueen puheenjohtaja esiintyi edellisillan kuntavaalitentissä. Se on varmaan kotikuntiemme kannalta hyvin oleellista.
Mutta silti. Kuntavaaleissa on ehdolla suuri määrä hyväntahtoisia ihmisiä. He ansaitsevat tukemme.
Politiikka on vakava asia, ja juuri siksi niin hienoa. Jos oikeasti siltä tuntuu, kannattaa käyttää se ääni.