Rokotuksista on valistettava kärsivällisesti  – raha tai rangaistukset eivät auta

Eräs venäläinen tuttu sanoi, ettei turvavyötä aina tarvitse.

Ollessani monta vuotta sitten hänen autossaan ja yrittäessäni saada turvavyötä päälle, hän sanoi ”Ei tarvitse, vain onnettomuudessa”. Niin ajattelevat monet myös rokotusten suhteen. Taudit ovat harvinaisia ja jos sattuisi sairastumaan, paranee kyllä.

Ongelmaa todella on, että kun rokotuksilla on saatu taudit pois, rokotusten merkitys unohtuu. Ja vielä jos rokotuskattavuus ympärillä on hyvä, muutamat rokottamattomat selviävät ikään kuin ”vapaamatkustajina”. Mutta jos kattavuus alkaa laskea, tulee usein matkailun myötä tautia, joka voi levitä hankalaksi epidemiaksi.

Vaikka tuhkarokko ei keskimäärin ole kovin vakava tauti, monen kohdalla se voi olla hankala, ja joskus jopa kohtalokas. Ja laajempi epidemia tuo ikäviä seurauksia. Ajatus että taudin voisi torjua muilla tavoilla, kuten terveillä elintavoilla, on täysin virheellinen.

Vaikka nyt puhutaan rokotuskriittisyydestä, pääosa suomalaisista hoitaa omat ja lasten rokotusasiat hyvin. On myös muistettava, että rokotuskriittisyys ei ole sama asia kuin rokottamattomuus. Siihen on muitakin syitä, kuten matkat, palvelun ongelmat ym.

Minusta maassa on jotakin mätää, jos vanhemmille ruvetaan maksamaan lasten hyvästä hoidosta. Avainasemassa on kärsivällinen valistus rokotuksista ja niillä ehkäistävistä taudeista.

Pekka Puska

Rokotuskriittisyys perustuu usein vääriin uskomuksiin tai asenteisiin, joista lapset ja ympäristökin voivat kärsiä. Virheellisiä ja hyvinkin edesvastuuttomia tietoja levitetään joillakin verkkosivuilla ja jopa kaupallista hyötyä varten.

Mikä siihen avuksi? Sen enempää kansainväliset kokemukset kuin käytännön seikatkaan eivät puolla pakkoa. Pakkoon ja myös taloudellisiin sanktioihin liittyvät keinot ovat hallinnollisesti hankalia ja kääntyisivät helposti itseään vastaan.

En myöskään lämpene ajatukselle rahallisista kannusteita. Minusta maassa on jotakin mätää, jos vanhemmille ruvetaan maksamaan lasten hyvästä hoidosta. Avainasemassa on kärsivällinen valistus rokotuksista ja niillä ehkäistävistä taudeista. Erityisen tärkeää on neuvoloiden toiminta, jotka järjestävät rokotukset hyvin ja joissa terveydenhoitajat antavat henkilökohtaista tietoa ja ohjausta.

Tämäkin kokemus korostaa hyvän julkisen neuvolaverkostomme merkitystä.

Sote-uudistuksen yhteydessä on tullut mahdollisuus, että maakunnat voisivat antaa asiakasseteleillä neuvolatoimintaa yksityisille. Tällainen ratkaisu olisi tämänkin asian valossa hyvin arveluttava ja vaikeuttaisi kansallisen rokotusohjelma toteuttamista.

Toivottavaa on, että maakunnat päättävät pitää perinteisen ja hyvin toimivan neuvolajärjestelmän maakunnan julkisen palveluverkon osana.