Puhutaan kansanvallasta – puhutaan puolueesta

Timo Laanisen ilmoitus halustaan jatkaa puoluesihteerinä viritti välittömästi asetelman ja vertailun: Timo vai joku muu? Nimiäkin singottiin keskusteluun.

Keskustelu lähti liikkeelle latvasta. Lähemmäksi tyveä tultiin ehdotuksella, että ennen nimien pudottelua keskusteltaisiin siitä, millaisen puoluesihteerin keskusta tarvitsee.

Juuriin asti päästäisiin kysymyksillä: Millainen puolue keskusta on? Millainen on 2010-luvun edustuksellinen kansanvalta? Millaisiin edustuksellisen kansanvallan vaateisiin keskustan pitää vastata?

Edustuksellinen kansanvalta tarvitsee toimiakseen hyvin järjestäytyneitä ja vastuunsa tunnistavia puolueita.

Avainsana on puolue.

Erilainen luonteemme tekee keskustasta täysin omintakeisen puolueen, järjestäytyneen edustuksellisen kansanvallan toteuttajan.

Avainsana on edustuksellinen.

Jos sitä määrettä – siihen puoluekulttuurissamme kuuluvaa velvoitetta – ei olisi, kilpailisimme kansan kohinan parhaiten vahvistavan ämyrin paikasta.

Keskusta olisi ämyrinä – kansan terveisten tuojana, politiikan postilaatikkona ja s-postien välittäjänä – hyvä.

Mutta keskusta ei voi olla ämyripuolue.

Ämyripuolueen vahvuus on vanhassa totuudessa: Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Kansan huuto on usein poliittisen kiihotuksen kaikua; kuuluu se sitten toreilla tai sosiaalisessa mediassa.

Kun puolueiden puheenjohtajat vetoavat kansalaisiin turvapaikkahakija-asiassa, on myös syytä kysyä: Mitä vetoomus kertoo edustuksellisen kansanvaltamme tilasta, puolueiden toiminnasta?

Sanat voivat johtaa väkivaltaan siinä missä teotkin. Politiikan tukena pitää olla valistunut kansalaismielipide.

Santeri Alkion sanat puoluetyöstä pätevät edelleen: ” – – valtiollinen kiihotus on hyvä herätyskeino, mutta kasvattajaksi se ei kelpaa. Suhde on melkein sama kuin jos palotorvella yritettäisiin tulipaloa sammuttaa.”

Avainsana on kasvattaja, valistaja.

Käsitteet ”itsekasvatus, kasvatusjärjestö, sivistysliike ja kansanliike” määrittävät valistuneelle kansalaismielipiteelle toimintansa ja vaikuttavuuttaan nojaavaa Keskustaa. Mitä ne tarkoittavat?

Avainsana on vuorovaikutus.

Vuorovaikutus – halu ylläpitää ja kyky organisoida sitä – tekee meistä vaikutuskanavan. Kansan valistamisen velvoite kuuluu kansan edustamiseen.

Valistajina ja valistettavina ovat vuoronperään tasavertaisesti kansalaiset ja päättäjät. Se on keskustalaisuutta, puolueen luonteesta jalostuvaa puolueen juonnetta.

Puhutaan puolueesta, siitä mitä keskusta on ja mitä sen pitäisi olla. Niistä arvoista siilautuu puoluesihteeri.