Pauliina Maukonen:

Trendin harjalla rauhassa maalla

Blogi

Olipa kerran keski-ikäinen nainen, joka oli jo pidempään haaveillut kakkoskodista maalla eli talviasuttavasta kesämökistä järven rannalla.

Tämä nainen selasi kännykkäänsä eräänä lokakuisena iltana kuten satoja kertoja aiemmin. Mökkejä, vanhoja huonekaluja ja somen muita aarteita.

Sillä kertaa silmiin osui eräs ilmoitus Facebookin roskalava-ryhmässä. Annetaan himmeli. Av, yv ja nopea haku sovittiin seuraavaksi aamuksi. Loppu on historiaa.

Himmelin myötä matkaan lähti nimittäin kokonainen talo. Keski-ikäinen nainen ja hänen poikansa pakkasivat kimpsut ja kampsut, koiran ja kissan ja muuttivat maalle koivumetsän keskelle. Koti ison kaupungin kehyskunnasta myytiin alta aikayksikön.

Kaupungistuminen on väestöennusteiden perusteella edelleen selkeä kehityssuunta, mutta viime kuukausina ovat useat tutkimukset ja selvitykset kertoneet myös toisenlaista viestiä. Maaseudusta on tullut kaupunkimaisen asumisen vastavoima.

Asia alkoi valjeta vuosi sitten, kun Maaseudun Tulevaisuus teki laajan selvityksen ihmisten maallemuuttoaikeista, jonka mukaan yli 800 000 suomalaista haaveili muutosta maalle. Korona on vain lisännyt toiveita.

Minä, tarinan keski-ikäinen nainen, kirjoitan tätä blogiani vielä muuttolaatikoita täynnä olevassa työhuoneessa. Työpöytäni nurkalla on jouluvaloissa hehkuva purkki. Sen 5G valo pysyy punaisena, mutta 4G palaa heleän vihreänä tarjoten minulle loistavat etätyömahdollisuudet laajakaistan nopeudella.

Olen osa tietoyhteiskuntaa, mutta silti omassa lintukodossani metsän keskellä. Lähimmät työkaverini ovat lintulaudalla hyörivät talitiaiset.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 peräti 43 prosenttia suomalaisista palkansaajista teki työtä, joka ei ole aikaan tai paikkaan sidottua.

Koronan myötä entistä useampi on oppinut työskentelemään ja kokoustamaan kotona. Etätyö on tehokasta, aikaekonomista sekä perheen ja työn yhteensovittamisen paremmin mahdollistavaa. Päivittäinen työmatka lyhenee makuuhuoneen ja työpöydän väliseksi.

Luonto kiittää, kun hiilijalanjälki lyhenee. Isolle kirkolle ja E75-tielle pääsen toki tarvittaessa kilometrin päästä talolta ja työpäivien pituus lyhenee matkapäivinä reilulla kahdella tunnilla. Pääkaupunki tuli henkisesti ja fyysisesti lähemmäksi.

Maallemuuttoomme oli toki useita syitä, jotka etätyömahdollisuus siunasi. Tärkeimmät syyt kumpuavat perhearvoista.

Ainoa lapsi on aina – vaikka vain henkisesti – vastuussa ikääntyvistä vanhemmistaan. Nyt matka muistisairaan äidin luo lyhenee liki puoleen. Yksinhuoltajalla painaa vaakakupissa myös lapsen mahdollisuus tavata isäänsä tulevaisuudessa paremmin, kun isä asuu naapurikunnassa. Maaseudun yksi vetovoimatekijä oli myös elämänkumppanin löytyminen maalta.

Iso merkitys on myös vapaa-ajan palveluilla ja luontoarvoilla. Uusi kotikuntamme tarjoaa latureitin talomme nurkalta, tuhansittain polkuja ja metsäautoteitä sekä kansallispuiston patikointiin, maksuttomat kuntosalipalvelut, pump track – ja moottoriradan pojalle ajoharjoitteluun sekä äidille mahdollisuuden toteuttaa unelmansa hevosista omalla pihalla.

Tilaa ja mahdollisuuksia on, vaikka joistakin on jouduttu myös tinkimään. Uimahalli ei enää sijaitse 150 m päässä kotiovelta, vaan sinne täytyy matkustaa 10 km omalla autolla.

Maallemuuttopäätökseen vaikuttivat luonnollisesti myös pienemmän paikkakunnan sosiaaliset verkostot, tuttuus ja yhteisöllisyys.

Vaikka olen asunut uudessa kotikunnassani vasta kolme päivää, on minulla jo liuta tuttuja ja ystäviä, joita tervehtiä. Lapseni otettiin uudessa koulussa lämmöllä vastaan ja hänet toivotettiin heti tervetulleeksi myös sählyjoukkueeseen. Itsellänikin on jo ”kiinnityksiä” kahteen yhdistykseen ja olen jo mukana järjestämässä ensi kesälle kesätapahtumaa.

Aktiivinen elämäntyyli jatkuu, vaikka luottamustoimet jäivät entiseen kotikuntaani.

Kukin elää tavallaan eikä maalla asumista tulee asettaa kaupunkiasumisen vastakohdaksi. Vaihtoehto sen tulee mielestäni kuitenkin olla. Paljon riippuu ihmisen arvoista, elämäntyylistä sekä palvelutarpeista, missä ihminen haluaa asua.

Maalla ei selviä ilman omaa autoa, hyvää koordinointikykyä eikä luovuutta. Maalla asuminen tarkoittaa rinnakkaiseloa luonnon kanssa. Luonnonvaroja hyödyntäen, kasvua varjellen, mutta myös luonnon uhkia sietäen.

Vain 10 kilometrin päässä kotoani sudet saivat saaliikseen eilen ajokoiran. Samaa kohtaloa en halua omalle sokealle koiravanhukselleni, perheenjäsenellemme.

Koivujen keskellä sijaitsevaa Koivulan tupaamme koristaa omasta metsästä kaadettu joulukuusi. Sen latvassa loistava tähti kertaa joulun ilosanomaa. Katossa roikkuu himmeli pyörähdellen verkkaisesti leivinuunin lämmössä.

Tuvassa ja sydämessä on hyvä ja rauhaisa olla. Joulu saa tulla.

Rauhallista Joulua kaikille!

Pauliina Maukonen Yhteiskuntatieteiden maisteri, tutkija Pauliina Maukonen on Ajatuspaja Alkion vetäjä Maaseudun Sivistysliitossa. Maukonen on työskennellyt aiemmin keskustan Keski-Suomen piirin toiminnanjohtajana, Suomen Keskustanaisten pääsihteerinä sekä valtio-opin ja kulttuuripolitiikan tutkijana ja opettajana Jyväskylän yliopistossa.