Pauliina Maukonen:

Hyvä synnyttää hyvää

Blogi

Hyvän kierre on tuttu ilmiö niin kasvatustieteessä, työelämätutkimuksessa, johtamisoppaissa, asiakkuustutkimuksissa kuin myös viestinnässä ja jopa hoitotieteessä.

Hyvä synnyttää hyvää, lisää tyytyväisyyttä, vahvistaa vaikuttavuutta sekä parantaa liikevaihtoa ja jopa potilaan oireita. 

Harmi, että hyvä on unohdettu lähes täysin politiikan työkalupakista ja erityisesti poliittisesta puheesta.

Tämän päivän poliittisen puheen positiivisinta ja motivoivinta antia ovat sellaiset ilmaisut kuin tulevaisuusinvestoinnit, tulevaisuusvisio, kunnan ketteryys tai yhteinen toimeliaisuus.

Tämä on toki hyvin luonnollista, koska puolueen poliittista menestystä rakennetaan puoluetoimistoissa toivon antamisen ja tulevaisuuden perustalle. 

Kaikki nuo politiikan toivo- tulevaisuushorisonttia ja aktiivista toimintaa kuvaavat ilmaisut on kuitenkin mahdollista ampua alas retorisesti. Investointiin sisältyy aina oletus, että panos tuottaa itsensä vähintään samansuuruisena takaisin. Monenko investoinnin osalta on käynyt näin? Enkä tarkoita nyt elvytyspakettia.

Visio sanana taas ei sisällä mitään, ja ketteryys ja toimeliaisuus näyttäytyvät kansalaisten silmissä jopa suurelta ”vedätykseltä” johtuen poliittisen päätöksenteon hitaasta luonteesta. 

Tämän päivän poliittinen puhe on täynnä vetoamista strategiaan, uudistamisen välttämättömyyteen, luottamukseen, oikeudenmukaisuuteen, hallituksen toimintakykyyn ja jopa suoranaiseen pakkoon.

Puheen sävy on myös itsessään vaativaa: peruspalvelut on turvattava, on oltava riittävät resurssit ja työrauha pitää taata. Vielä kymmenen vuotta sitten poliittinen puhe sisälsi enemmän mahdollisuuksia eli konditionaaleja –isi –muodossa: Palvelut olisi turvattava kaikille, olisi riittävät resurssit ja työrauha toisi turvallisuutta. 

Poliittinen puhe on unohtanut täysin politiikan syvimmän olemuksen ja sen olemassaolon perustan: Entä jos

Politiikka sisältää aina vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, joihin tarttua. Tämän päivän poliittista puhetta kuvaavat sen sijaan vaativuus, hyökkäävyys, ehdottomuus ja julistaminen.

Moniko meistä viestii arjessa niin keskustellessaan naapurin tai työkaverin kanssa?

Sanna Marin pyrki nostamaan kuntalaisen näkökulmaa esiin, mutta sortui hyvästä yrityksestä huolimatta lopulta persoonattomaan kuntapalveluiden listaamiseen. 

Poliittinen puhe on unohtanut myös toisen tärkeän elementin – kenelle politiikkaa tehdään? Kuntalaisille ja kansalaisille.

Harvassa poliittisessa puheessa kuulee enää vedottavan ihmiseen. Esimerkiksi torstaisessa Ylen puheenjohtajatentissä sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Sanna Marin pyrki nostamaan kuntalaisen näkökulmaa esiin, mutta sortui hyvästä yrityksestä huolimatta lopulta persoonattomaan kuntapalveluiden listaamiseen. 

Tämä on tuttu ilmiö ja tiedostetaan politiikan tutkijoiden parissa. Keskustelu kansalaisuudesta on tosi asiassa tänä päivänä keskustelua palvelujärjestelmästä ja tarpeista, ei ihmisestä itsestään.

Jopa maahanmuuttovastaisten puolueiden tuottama keskustelu nativismista ajautuu keskusteluun palveluista sen sijaan, että keskusteltaisiin kansallisvaltioista, väestöstä tai kansalaisuudesta, kuten ilmeinen tarkoitus oli. 

Olin äskettäin vaikuttajaviestinnän koulutuksessa. Hyvän viestin kaava on selkeä: asia, perustelu ja yhteistyön korostaminen hyvässä hengessä. Keskustan kenttäväellä on vielä paljon petraamista. 

Synnyttääkö hyvä ja positiivisuutta korostava retoriikka sitten poliittista luottamusta? Varmasti, koska se takaa paremmat edellytykset yhteistyölle.

Kansalaiset ja erityisesti nuoret arvostavat poliittista yhteistyökykyä, selkeää ja hyvähenkistä viestintää. 

Kanavoituuko hyvä sitten puolueen kannatukseksi? Onko hyvän kierre mahdollinen Keskustalle? Se jää nähtäväksi. Ensin pitää vain tehdä se retorinen käänne.

Pauliina Maukonen Yhteiskuntatieteiden maisteri, tutkija Pauliina Maukonen on Ajatuspaja Alkion vetäjä Maaseudun Sivistysliitossa. Maukonen on työskennellyt aiemmin keskustan Keski-Suomen piirin toiminnanjohtajana, Suomen Keskustanaisten pääsihteerinä sekä valtio-opin ja kulttuuripolitiikan tutkijana ja opettajana Jyväskylän yliopistossa.