Yksityisyyden suoja haastaa verotietojen julkisuuden
Verohallinto julkistaa ensi maanantaina tiedot viime vuoden verotuksesta. Suuri veropäivä herättää tänä vuonna periaatteellista keskustelua yksityisyyden suoja ja julkisuuden suhteesta.
Verotiedot ovat Suomessa olleet perinteisesti julkisia. Takavuosina monissa kunnissa julkaistiin ”juorukalentereita”, joissa kerrottiin hyvin laajasti kuntalaisten tulo- ja verotietoja.
Sittemmin nämä laajat juorukalenterit on kielletty, mutta verotietojen julkisuus on edelleen pääperiaate.
Verohallinto on edistänyt julkisuusperiaatteen toteutumista kokoamalla tiedotusvälineille listoja yli 100 000 euroa ansaitsevista kansalaisista.
Esimerkiksi iltapäivälehdet ovat saaneet näistä tiedoista jutun juurta moneksi päiväksi.
Tähän käytäntöön on nyt tulossa muutos EU:n tietosuoja-asetuksen tulkinnan vuoksi.
Verohallinto on alkanut soveltaa käytäntöä, että yksityinen kansalainen voi kieltää omien tietojensa julkistamisen.
Tänä vuonna verotietojensa julkistamisen on kieltänyt ainakin sata suurituloista. Kun tämä mahdollisuus on nyt saanut laajaa julkisuutta, on todennäköistä, että ensi vuonna heidän määränsä on paljon suurempi.
Kieltojen perustelut on helppo ymmärtää. Monet suurituloiset kokevat verotietojen julkaisupäivän painajaiseksi. Keskustelupalstoilla on kertomuksia jopa lasten kiusaamisesta julkisuuden vuoksi.
Yksityisyyden suoja on tärkeä arvo, jota pitää varjella. Mutta sitä vastaan asettuu nyt toinen yhtä tärkeä, jopa tärkeämpi arvo, yhteiskunnan avoimuus.
Tulo- ja verotietojen julkisuus edistää yhteiskunnan avoimuutta. On tärkeää tietää, millä tavoin kansalaiset osallistuvat yhteiskunnan tarjoamien palvelujen ja tulonsiirtojen rahoittamiseen.
Verotietojen avoimuus mahdollistaa myös keskustelun itse verojärjestelmän oikeudenmukaisuudesta.
Esimerkiksi poliittinen väittely pääomatulojen ja ansiotulojen verotuksen keskinäisestä suhteesta ei olisi mahdollista ilman verotietojen julkisuutta.
Avoimuus antaa mahdollisuuden keskustella myös tulonjaon oikeudenmukaisuudesta. Siksi on hyvä, että esimerkiksi yritysjohtajien palkkiot tulevat näkyviin.
Poliittinen väittely pääomatulojen ja ansiotulojen verotuksen keskinäisestä suhteesta ei olisi mahdollista ilman verotietojen julkisuutta.
Verotiedot pysyvät toki edelleen julkisina. Toimittajat saavat kenen tahansa tiedot, kun osaavat kysyä.
Mutta kuten päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtaja Arno Ahosniemi on todennut, ongelmaksi tulee se, että toimittajat eivät jatkossa ehkä tiedä, kenen tietoja heidän pitäisi osata kysyä.
Viime kädessä kysymys on luottamuksesta. Verotietojen julkisuus vahvistaa luottamusta siihen, että kaikki ovat mukana rahoittamassa kouluja, sairaaloita, vanhusten palvelutaloja, kirjastoja, teiden rakentamista ja muita yhteiskunnan palveluja.
Luottamuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Se on liima, joka pitää yhteiskuntaa koossa.