Yksittäisen ihmisen vapaaehtoiset ekoponnistelut eivät riitä alkuunkaan, sanoo professori ja taitaa olla oikeassa
Professori Mika Pantzar Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta ei juuri arvosta yksittäisten kansalaisten vapaaehtoisia toimia ilmaston hyväksi. Hän vaatii enemmän keppiä.
Pantzar sanoo suoraan, että käsitys ”vihreästä kuluttajasta” ilmaston pelastajana on myytti.
”On vaikka kuinka paljon tutkittu ja osoitettu, että mielipiteet voivat olla jotain ja toiminta toisenlaista”, Pantzar sanoi radio Suomen haastattelussa (11.5.).
Suomalaisessakin keskustelussa kovin suositut aiheet ilmastonmuutokseen pelastukseksi eli kierrätys, muovista luopuminen tai lentoverotus ovat Pantzarin mielestä ”ei, ei ja ei”.
Professorin mukaan kuluttajavetoiset ilmastotalkoot vaatisivat paljon, paljon enemmän. Olisi tehtävä mittavia ja jopa epärealistisia muutoksia.
Eivät kierrätys, muovista luopuminen tai lentomatkojen verotus ole tietenkään yksittäisinä toimina moitittavia.
Mutta tällä keskustelulla on professorin mielestä huono puolensa: Kuluttajaan keskittyvä puhe häivyttää tehokkaammat ja realistisemmat keinot vaikuttaa ilmastomuutokseen.
Kuluttajaan keskittyvä puhe häivyttää tehokkaammat ja realistisemmat keinot vaikuttaa ilmastomuutokseen.
Onkohan professori oikeilla jäljillä? Harmin paikka, mutta taitaa olla.
Jokainen voi huomata tämän itsessään – jos on rehellinen.
Meidän pienet ekotekomme kyllä lisääntyvät, mutta samaan aikaan yksityinen kulutus kasvaa. Hyvä taloudellinen aika antaa tälle kehitykselle lisävauhtia.
Tehdään kodin hankintoja, matkustellaan, eletään leveämmin – ja monesti ilmaston kannalta päin mäntyä.
Kovasti suosioon tulleet lentomatkustuksen lisämaksutkaan eivät näytä johtavan tarkoitettuun tulokseen. Lentäminen lisääntyy aina vain.
Pantzar toivookin kovempaa keppiä. Lainsäädäntöä, verotusta, pakkoa.
Hallituksen päätös kivihiilen polttokäytön kieltämisestä on tällaista politiikkaa.
Se ei ole miellyttänyt kaikkia, mutta vapaaehtoisuuskaan ei ole tuonut tulosta.
Jos haluamme oikeasti olla mukana ilmastonmuutoksen vastustamisessa, meidän on – paitsi että teemme niitä pieniä ekotekoja – hyväksyttävä ikäviä ratkaisuja, joita yhteiskunta tekee.
Tai oikeastaan niitä pitäisi vaatia.
Siinäkin tapauksessa, että ne kohdistuisivat juuri minuun.
Näin äitienpäivän tunnelmissa on näet hyvä ymmärtää, että meidän jälkikasvumme joutuu maksamaan itsekkäistä elämäntavoistamme.