Viljelijät tarvitsevat myös henkistä tukea

Pääkirjoitus

Viljelijät ovat ajautuneet Suomessa ahtaalle monen tekijän yhteisvaikutuksen seurauksena.  

Julkisessa keskustelussa päällimmäiseksi ovat nousseet talousongelmat. Maatalouden kustannukset ovat nousseet nopeammin kuin viljelijöiden saamat tuottajahinnat.  

Kustannusongelman ratkaisu vaatii ruokaketjun tulonjaon tarkistusta. Elintarviketeollisuus ja varsinkin kauppa ovat kahmaisseet kohtuuttoman suuren osuuden ketjun rahavirrasta. 

Suorastaan irvokkaalta tuntuvat suurten kauppaketjujen kehut erinomaisista tuloksista samaan aikaan kun viljelijät taistelevat kustannuskriisissä. Onneksi kauppa on ainakin puheiden tasolla ymmärtänyt ongelman ja ilmaissut valmiutensa reilumpaan tulonjakoon, käytännössä tuottajahintojen korottamiseen. 

Keskustalaisten maatalousministereiden patistelu on osaltaan edistänyt kaupan heräämistä. 

Ukrainan sota herätti myös kuluttajat huomaamaan oman ruoantuotannon tärkeyden. He katselevat nyt ruokakaupan hyllyjä uusin silmin. Joidenkin tuotteiden poissaolo on pantu merkille. Ensi talvena tavaravalikoima saattaa kaventua tuntuvasti. 

Talousmurheiden taustallat piilee vielä vakavampi ongelma. Viljelijöiden henkinen kuorma on kasvanut huolestuttavan suureksi ristipaineiden keskellä. 

Viljelijöiden pitäisi samaan aikaan paitsi tuottaa tehokkaasti ja eettisesti kestävällä ruokaa myös huolehtia ympäristöstä ja elävän maaseutumaiseman säilymisestä.

Viljelijöiden henkisen kuorman keventämiseen on kiinnitettävä nyt erityistä huomiota.

Esimerkiksi eläintilojen viljelijät ovat saaneet ajoittain kohtuutonta arvostelua yrittäessään huolehtia siitä, että kauppojen hyllyllä riittää myös kotimaassa tuotettuja lihaa ja maitoa.

Ruokavalio on kyllä siirtymässä kasvispainotteiseen suuntaan. Tähänkin kysyntään viljelijät vastaavat parhaansa mukaan. Mutta lopulta kuluttajat päättävät, mitä ruokaa lautaselleen keräävät. Viljelijät eivät muutoksen suuntaa tai nopeutta päätä. 

Viljelijöiden henkisen kuorman keventämiseen on kiinnitettävä nyt erityistä huomiota.  

Vain noin kolmannes viljelijöistä on kustantanut itselleen kunnollisen työterveyshuollon. Kustannuskriisin iskiessä monet viljelijät joutuivat vielä säästämään näistäkin menoista. 

Onneksi tilanteeseen on havahduttu ja kehitetty uusiakin ratkaisuja. Esimerkiksi maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan yhteydessä toimiva ”Välitä viljelijästä” -projekti on luonut erinomaisen toimintamallin viljelijöiden jaksamisen tueksi.  

Projektin kautta viljelijät voivat saada apua jaksamiseen, ihmissuhteisiin, maatilayrittämisen haasteisiin ja muutostilanteisiin ja työkykyyn liittyvissä asioissa. Apu on myös konkreettista. Viljelijä voi saada esimerkiksi 500 euron ostositoumuksen esimerkiksi työnohjaukseen tai terapiapalveluihin. 

Projektin työntekijät jalkautuvat säännöllisesti tiloille ja oppivat tuntemaan viljelijät. Tämä madaltaa yhteydenoton kynnystä ongelmatilanteissa. 

Projektin kehittämiä toimintatapoja kannattaisi hyödyntää mahdollisimman laajasti koko maassa. 

Vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä siirtyy ensi vuoden alussa hyvinvointialueille. Viljelijöiden jaksamiseen liittyvät palvelut ovat tässä suuressa uudistuksessa taloudellisesti pieni mutta koko suomalaiselle yhteiskunnalle elintärkeä asia.  

Päättäjien on nyt pidettävä huolta siitä, että sote-uudistus ei tuo byrokraattisia katkoja tai esteitä viljelijöiden hyvinvointipalvelujen kehittämiseen.