Vihreiden Suomen-valloitus pysähtyy, kun Touko Aallon jälkeen puolueesta tulee taas helsinkiläisempi
Vihreiden puheenjohtajan Touko Aallon eroilmoitus ei ollut varsinainen yllätys. Hänen sairautensa laatu, vihreiden kannatuksen jyrkkä lasku sekä lähestyvät eduskuntavaalit eivät jättäneet valinnanvaraa.
Yllätys sen sijaan oli, että Aalto kertoo sairastuneensa masennukseen jo vuosi sitten, siis vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun hänet oli valittu suuren innostuksen myötä puheenjohtajaksi.
Vihreät valitsee uuden puheenjohtajan jo runsaan viikon kuluttua lauantaina. Kun vaaleihin ei ole enää puolta vuottakaan, vihreissä voidaan nähdä jopa putinilais-venäläinen silmänkääntötemppu.
Puolueen säännöt rajaavat peräkkäiset puheenjohtajakaudet kolmeen. Siksi Ville Niinistö joutui väistymään. Nyt Niinistö olisi taas valintakelpoinen.
Mutta muitakin ehdokkaita on. Aallon sijaisena on toiminut puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Maria Ohisalo. Hän on onnistunut kohtalaisen hyvin.
Jos Ville Niinistö valittaisiin, vihreissä nähtäisiin putinilais-venäläinen silmänkääntötemppu.
Ohisalo ei ole kuitenkaan kansanedustaja eikä ole koskaan ollutkaan. Tämä näkyisi etenkin television vaalikeskusteluissa, sillä asiaosaamisen puutteet paljastuvat silloin herkästi. Opposition edustaja tietää yleensä jo lähtökohtaisesti vähemmän. Jos hän ei vielä ole kansanedustajakaan, hänen asemansa ovat entistä vaikeammat.
Tämä on näkynyt Aallon poissaolon aikanakin. Vihreät eivät ole päässeet profiloitumaan ilmastokeskustelussa mitenkään erityisellä tavalla, vaikka aiheen luulisi olevan puolueen tärkeintä työalaa.
Mahdollinen puheenjohtajaehdokas on myös kansanedustaja Emma Kari. Hän oli Aallon vastaehdokkaana, mutta hävisi. Häntä rasittaa muutama epäonnistunut julkitulo. Kansanedustaja Pekka Haaviston nimikin on mainittu. Haavisto on kuitenkin jo 60-vuotias.
Mutta vihreiden alamäkeä ei pidä panna kokonaan Aallon syyksi. Muutamat kellokkaat ovat antaneet apuaan ja jopa sotkeneet Aallonkin harkitsemattomuuksiin.
Hyvässä muistossa on esimerkiksi vihreiden helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Fatim Diarran Facebook-vuodatus. Siinä hän kirjoitti näin:
”Jos haluaa asua metsässä niin ole hyvä, mutta ihan turha odottaa samaa palvelutasoa ja metsässä on ankeeta, ainoa syy muuttaa sinne on insesti ja se että kukaan ei kuule kun vaimo huutaa apua.”
Samaa sarjaa edusti vihreiden lainsäädäntösihteerin Aino Pennasen onneton lentokonemielenosoitus, jota Aalto tyhmästi puolusti.
Aallon omia virheitä taas olivat hänen parisuhdeongelmansa, joita on revitelty julkisuudessa sekä puolialastomuustanssi ruotsalaisella homoklubilla ja siitä levinnyt kuva.
Se kuitenkin on varmaa, että vihreät joutuvat ottamaan taka-askeleita suunnitelmissaan nousta koko Suomen puolueeksi. Tätä vihreät kuitenkin välttämättä tarvitsisi, jos puolue aikoisi olla uskottava muuallakin kuin vain pääkaupunkiseudulla ja muutamassa muussa suuressa kaupungissa.
Aalto oli tämän yrityksen mannekiini, sillä hän on jyväskyläläinen. Eduskuntaan hänet on valittu Keski-Suomen vaalipiiristä. Mutta puheenjohtajaspekulaatioissa nyt mainitut ovat Niinistöä lukuun ottamatta helsinkiläisiä.
Niin vihreät palaa juurilleen hyvin toimeentulevien pääkaupunkilaisten edustajaksi ja kaikkitietäväksi sormenheristäjäksi.