Velkakellosta tuli yksi kehysneuvottelujen symboli, ja se onkin harvinaisen havainnollinen talousmittari

Pääkirjoitus

”Ei täällä nyt tuijotella rannekelloa, tuijotetaan vaikka velkakelloa mieluummin.”

Näin puuskahti keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko toimittajille torstaina (22.4.) saapuessaan hallituksen kehysriihineuvotteluihin.

Saarikko osui nasevasti oikeaan. Velkakello.fi mittaa Suomen valtion velan määrää, säälimättömästi. Sen seuraaminen on jäänyt sivuosaan, kun koronahaittojen torjunta on pakottanut velanottoon.

Mutta sitä kannattaa taas katsoa – ja kauhistua.

SUOMENMAAN pääkirjoituksessa seurattiin velkakelloa edellisen kerran maaliskuussa 2018, kolme vuotta sitten. Silloin melkein tuuletettiin.

Kello kertoi valtion velan olleen runsaat 106 miljardia euroa.

”Velka kaksinkertaistui kymmenessä vuodessa, mutta kohta se ei enää kasva. Siitä pitävät huolen valtiontalouden säästöt ja talouden kääntyminen kasvuun”, pääkirjoituksessa iloittiin.

Nyt velkakello ilmoittaa valtion velaksi runsaat 126 miljardia euroa, ja se tikittää lisää kovaa vauhtia. Päälle tulee vielä kuntien ja muu julkinen velka, kymmeniä miljardeja sekin.

Pandemian aikana valtion velkaa on tullut lisää 20 miljardia euroa, ja velkaantuminen jatkuu. Kaikkiaan Suomi tulee ottaneeksi kahden koronavuoden aikana jopa 30 miljardia lisää velkaa.

Siten joka viides euro, jonka valtio nyt käyttää, on velkarahaa.

Rahoja on tietysti tarvittu. Niitä on tarvittu terveydenhuollon tarpeisiin, mutta ennen muuta yritysten, työntekijöiden, kuntien ja kaikkien niiden tukemiseen, joiden toimiin korona iski. Käsiä on ollut ojossa joka puolella.

Edesmennyt vasemmistoliiton kansanedustaja Outi Ojala: ”Vahva valtiontalous on köyhän paras turva.”

PYÖRÄT ovatkin pyörineet suorastaan ihmeteltävästi. Mutta keinoruokintaa ei voi jatkaa ikuisesti.

Vaikka valtioiden velkaa ei pyrittäisikään maksamaan kokonaan pois, velkasopimuksia on uusittava kaiken aikaa. Entisiä sopimuksia maksetaan uudella velalla. Ja mitä enemmän on velkaa, sitä enemmän on korkokuluja.

Nyt korot ovat alhaalla. Mutta ekonomistit varoittavat, että niiden nousuun on varauduttava. Maailmantalous on aina epävakaa.

”Jokainen prosenttiyksikkö korkomenoissa kasvattaa valtion kuluja 1,7 miljardilla eurolla. Jos korot nousisivat muutamia prosenttiyksikköjä, niin se heikentäisi julkista talouttamme oleellisesti lisää”, Osuuspankin pääanalyytikko Antti Saari sanoo (Yle uutiset 25.4.).

Myös Suomen velkakestävyys on heikentynyt, Yle kertoo. Suomi kuuluu nyt komission luokituksessa Italian, Espanjan, Portugalin ja Romanian kanssa maihin, joiden budjeteissa on iso riski lyhyellä aikavälillä.

VALTION menot ovat merkittävältä osaltaan tulonsiirtoja. Enemmän ansaitsevat maksavat yhteiseen kassaan, josta sitten jaetaan asumistukea, toimeentulotukea, työttömyyskorvausta, kansaneläkettä ja muita niiden tyylisiä etuuksia.

Monelle kansalaiselle tulonsiirrot ovat välttämättömiä. Mutta valtiotkaan eivät voi elää ottamalla jatkuvasti lisää velkaa menojensa katteeksi. Kreikka oli esimerkki. Kun se ei enää saanutkaan lisää lainaa kohtuullisilla koroilla, se joutui holhoukseen ja tekemään erittäin ankaria säästöjä ja leikkauksia.

Köyhät ja pienituloiset kärsivät.

Hyvätuloisten on helpompaa, vaikka valtion talous olisikin vaikeuksissa. Heille tulonsiirrot eivät ole tärkeitä.

Tuuletuksen aihe on silloin, kun tulomme kattavat menot.

Erityisesti pienen kansalaisen kannattaa toivoa tätä. ”Vahva valtiontalous on köyhän paras turva”, sanoi edesmennyt vasemmistoliiton kansanedustaja Outi Ojala ja oli oikeassa.

Siksi valtion tulojen ja menojen on oltava hallinnassa.