Väyrysen uran loppunäytös on surullista seurattavaa
Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen ajautui viikonvaihteessa erikoiseen riitaan perustamansa kansalaispuolueen kanssa.
Puolue on jakautunut kahtia, ja molemmat puolet syyttävät toisiaan laittomuuksista.
Ulkopuolisten on vaikea päästä selville, mitä kansalaispuolueessa oikein tapahtui viikonvaihteessa.
Ensin kerrottiin, että puolue on erottanut Väyrysen talousepäselvyyksien ja keskustan puheenjohtajavaaliin ilmoittautumisen vuoksi. Samalla uutisoitiin puoluehallituksen valinnasta.
Väyrynen kiisti syytökset ja syytti erottajia yrityksestä vallata puolue.
Saman tien hän kertoi pitäneensä oman kokouksensa, jossa oli myös valittu puoluehallitus.
Näin kansalaispuolueella näyttää olevan kaksi kilpailevaa puoluehallitusta.
Puolin ja toisin esitetään syytöksiä laittomuuksista ja uhataan vastapuolta rikosilmoituksilla.
Väyrysen kannattaisi nyt harkita omaa mainettaan. Haluaako hän todellakin jäädä historiaan vain marginaalipuolueen taloussotkuista?
Juristeille riittääkin työtä sen selvittämisessä, kumpi nyt on kansalaispuolueen laillinen hallitus vai onko kumpikaan.
Asian vakavin puoli Väyrysen kannalta näyttää liittyvän kymmenien tuhansien eurojen varainsiirtoihin Väyrysen tukiyhdistysten ja kansalaispuolueen välillä.
Jos niistä ei löydy asianmukaisia päätöksiä puolueen pöytäkirjoista, Väyrynen voi oikeasti joutua leivättömän pöydän ääreen.
Viikonvaihteen uutisointia voi seurata vain surullisin mielin.
Väyrysen hieno ja ansiokas poliittinen ura on väistämättä kääntymässä ehtoopuolelle. Tällaiset loppunäytökset tekevät sille vääryyttä.
Mieleen tulee Ahti Karjalaisen kohtalo. Hänen jälkimainettaan hallitsee alkoholismisairaus ja sen tuomat potkut Suomen Pankin pääjohtajan virasta.
Uran loppunäytöksen varjoon on jäänyt kymmenien vuosien ansiokas työ sodanjälkeisen Suomen ulkopolitiikan toteuttajana, taloussuhteiden rakentajana ja aluepolitiikan uranuurtajana.
Väyrysen kannattaisi nyt harkita omaa mainettaan. Haluaako hän todellakin jäädä historiaan vain marginaalipuolueen taloussotkuista?
Toinenkin vaihtoehto voisi olla vielä mahdollinen, luopuminen kilpailevasta puoluehankkeesta, kotiinpaluu ja keskustan kunniapuheenjohtajan roolin ottaminen samalla tavalla kuin Johannes Virolainen sen aikoinaan otti.