Vapaaehtoisuuden varaan ei ilmastotyötä voi jättää, ja siksi hallitusten ja parlamenttien on tehtävä vielä enemmän
Kansalaiskeskustelu kansainvälisestä ilmastoraportista kertoo, että ilmastonmuutosta ei pysäytä mikään, jos se jää vain yksittäisten kansalaisten vapaaehtoisuuden varaan.
Saatamme kyllä yrittää.
Mutta jos olemme rehellisiä, tiedämme, että useimmat meistä toimivat sekalaisesti, epäjohdonmukaisesti ja aivan riittämättömästi.
Edes syyllistäminen ei auta. Moni meistä jakaa tunnetun Docventures-toimittajan Riku Rantalan itsekritiikin (Yle 12.10.):
”Olen pohjimmiltani laiska ja saamaton ihminen. Haluaisin pyörittää yrittäjän arkea autollani, lentää talvella lämpimään ja syödä lihaa aina surkeaan ja kivuliaaseen loppuuni saakka. Jatkuva ilmastosyyllistäminen ei kohdallani toimi. Itsekeskeisyys, mukavuudenhalu ja saavutetuista eduista kiinnipitäminen ovat luullakseni myös lajityypillisiä ominaisuuksia. Sellainen vain olen – ja ymmärrän hyvin, miksi niin moni meistä on samanlainen.”
Siksi tarvitaan lainsäätäjän pakottavaa kättä.
Tarvitaan lakeja, jotka ohjaavat yksittäisen ihmisen elämää. Siis lisää sellaisia säädöksiä, jotka panevat kaikki ruotuun ja joita kukaan ei pääse karkuun.
Tarvitaan lakeja, jotka ohjaavat yksittäisen ihmisen elämää. Siis lisää sellaisia säädöksiä, jotka panevat kaikki ruotuun ja joita kukaan ei pääse karkuun.
Tällaista selkänojaa kansalaiset tarvitsisivat nopeasti. Hereillä kyllä ollaan, kiitos median.
Mutta uteliaan kiinnostuksen muuttuminen toimiksi vaatii nopeita toimia, jotka sitovat kaikkia.
Ikävä juttuhan tämä on. Mutta paljon ikävämpää on luvassa, jos näin ei toimita – jos ei meille, niin tuleville sukupolville.
Nyt tarvitaan siis rohkeita poliitikkoja, jotka eivät välitä omasta poliittisesta tulevaisuudestaan. Tarvitaan siis oikeita johtajia.
Ilmastonmuutoksen estämiseen kun sopii EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin nimiin pantu yhtälö:
”Kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä, miten tulla sen jälkeen uudelleen valituksi.”
Mutta myös jatkuvaa syyllistämistä tarvitaan. Tosiasiat valmistelevat maaperää uusille säädöksille, joita on varmasti tulossa.
Näitä odotellessa jokaisen kansalaisen on hyvä tehdä myös omia ratkaisujaan.
Voisimme lämmittää sähkösaunamme vaikka vain joka toinen ilta.
Voisimme tietoisesti vähentää autolla ajoa ja ajaa tietoisesti hitaammin. Voisimme tietoisesti ajatella jokaista kulutuspäätöstä tehdessämme, tarvitsenko todella uutta. Entä lomamatkat? Kodin sisälämpötila? Se ruokavalio?
Olennaista on, että ajattelemme elämäntapojamme tietoisesti siitä näkökulmasta, mitä ne vaikuttavat ilmastoon.
Mutta vielä olennaisempaa on, että toimimme, että emme jää vain seuraamaan sivusta.
Lopulta kuitenkin tarvitaan hallitusten ja parlamenttien tekoja.
Siihen tapaan, mitä edellä mainittu Riku Rantala kirjoittaa:
”Haluan, että minua paremmin ilmastonmuutokseen perehtyneet asiantuntijat ja valtaapitävät rajoittavat, sääntelevät ja verottavat tuhoavaa toimintaani.”