Vaatiikohan media nyt meiltä kansalaisilta ja asiantuntijoiltakin liikoja?
Helsingin Sanomat näyttää udelleen kansalaisilta odotuksia hallitusohjelmasta, ja meidät on saatu näyttämään kovasti epäileväisiltä.
Erityisesti keskustalaiset ovat epäuskoisia, jutussa otsikoitiin.
Lehden tilaamassa mielipidetiedustelussa kysyttiin, viekö Antti Rinteen hallitus Suomen ”huonompaan tai parempaan suuntaan” muutamilla tärkeillä politiikan aloilla.
Tutkimuksen oli tehnyt Kantar TNS, ja siihen oli vastannut 1027 kansalaista.
Sopinee kysyä, minkälaisin tiedoin kansalaiset ovat vastauksiaan gallupkyselijöille antaneet. Tuskin ainakaan perinpohjaisen tutustumisen jälkeen.
Varsinaisessa hallitusohjelmassa on yli 170 sivua. Lisäksi mukaan on liitetty parikymmentä sivua liitteitä ja pöytäkirjamerkintöjä. Mainintoja ja lukuja pitäisi vielä osata tulkita ja arvioida.
Hallitusohjelma on kylläkin ladattavissa valtioneuvoston sivuilta, ja saa sen tilatuksi kotiinsa myös paperikopiona.
Mutta silti, käsi sydämelle, kuinka moni meistä voi sanoa todella perehtyneensä hallituksen aikeisiin?
Taitaa ollakin niin, että kansalaisten näkemykset perustuvat median otsikoihin, juttuihin ja ohjelmiin.
Jos kansalaisten vastaukset peilaavat median rakentamia tulevaisuuskuvia, täytyy sanoa, että aika pessimistisiä arvioita ovat toimitukset tarjoilleet.
Vähän samantapaisessa tilanteessa ovat olleet julkisuudessa esiintyneet tutkijat ja politiikan arvioitsijat.
He ovat joutuneet joskus huomaamaan, että tuomitsivat juuri hallituksen aikeet, vaikka koko hallitusta ei ollut vielä nimitettykään…
Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen…
Monessa välikädessä nämä asiantuntijatkin ovat. Heidän on puhuttava ehkä viran puolesta.
Kritiikin katsotaan kuuluvan asiantuntijan velvollisuuksiin. Liian myönteiset kannanotot taas luetaan helposti politikoinnin piikkiin.
Mutta silti voisi muistaa vanhan viisauden: Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen…
Siksi tässäkin yhteydessä on hyvä muistuttaa Sipilän hallituksen työllisyystavoitteesta.
Kun Sipilän hallitus aloitti, työllisyysaste oli vähän yli 67:n. Hallitus asetti tavoitteekseen 72 prosentin työllisyysasteen, lähes viiden prosentin parannuksen.
Tavoitteelle naureskelivat niin oppositiopoliitikot, asiantuntijat kuin mediakin. Välillä tuntui, että vain Sipilä itse uskoi siihen. Mutta hallitus saavutti määränpäänsä ja vielä etuajassa.
Siinä politiikan ydin onkin. Asetetaan tavoitteita, ja pyritään niihin.
Tavoitteita kantavat uudistushalu ja poliittinen tahto. Kommentaattorien ja asiantuntijoidenkin ennustukset saattavat jäädä silloin toiseksi.
Mikään hallitus ei ole koskaan kaikkien mieleen. Tällä kertaa on saatu – kansanvaltaisen prosessin jälkeen – Antti Rinteen hallitus.
Voisimmeko antaa sen ainakin yrittää, ennen kuin tuomitsemme sen työt?