Uusi punamulta voisi purkaa kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelua
Puheenjohtaja Katri Kulmuni palasi joulun jälkeen julkisuuteen facebook-kirjoituksella, jossa hän pohti maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelua. Hän viittasi muun muassa toimittaja-kirjailija Helena Petäistön haastatteluun Helsingin Sanomissa.
Petäistön mukaan missään muualla ei ole sellaista maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelua kuin Suomessa. Hän käytti vertailukohtana hyvin tuntemaansa Ranskaa.
Ranskassa pidetään joka vuosi maailman suurin maatalousnäyttely. Ranskalaisten asenteista kertoo paljon se, että se pidetään maan pääkaupungissa Pariisissa. Vierailu tässä näyttelyssä on pakollinen ohjelmanumero maan johtaville poliitikoille.
Ranskalaiset arvostavat maaseutua ja puolustavat viljelijöitään hallituksen väristä riippumatta, mikä on nähty moneen kertaan EU:n budjettiväännöissäkin.
Maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelulla on Suomessa historialliset syynsä.
Nälkä oli suurimpia syitä sisällissodan puhkeamiseen sata vuotta sitten. Ruokapulasta kärsittiin myös toisen maailmansodan aikana, ja monien kaupunkilaisten muistiin jäi katkeruus mustan pörssin kalliista hinnoista.
Maakysymys pysyi politiikan keskiössä vielä toisen maailmansodan jälkeenkin, kun Karjalan evakoille piti löytää työtä ja toimeentuloa.
Nämä historialliset syyt ovat olleet omiaan ruokkimaan maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelua. Toisen maailmansodan jälkeen sitä vain vahvisti tuottajan ja kuluttajan vastakkainasettelu, josta tuli politiikan keskeinen käyttövoima.
Vielä tänäänkin näkee silloin tällöin sosiaalidemokraattien letkautuksia maatalouden tukirahoista.
Jännite tiivistyi tuottajia edustavan maalaisliiton ja kuluttajia edustavan SDP:n välille. Molemmat myös hyötyivät tästä ristiriidasta. Kumpikin sai omat kannattajansa liikkeelle vaalipäivänä tätä jännitettä lietsomalla.
Tuottajan ja kuluttajan ristiriidan käyttövoima heikkeni sitä mukaa kun viljelijöiden määrä alkoi supistua maatalouden rakennemuutoksen myötä. Jännitteen asialliset syyt lakkasivat olemasta viimeistään silloin kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1995. Sen jälkeen viljelijöiden tulot ovat riippuneet ennen muuta markkinoista ja EU:n päätöksistä.
Poliittiset jännitteet ovat jatkaneet kuitenkin omaa elämäänsä. Esimerkiksi sopii edellisen punamultahallituksen kausi 2003–2007. SDP muisti silloin periä keskustalta korkean hinnan kaikista maatalousbudjetin lisäyksistä.
Vielä tänäänkin näkee silloin tällöin sosiaalidemokraattien letkautuksia maatalouden tukirahoista.
Katri Kulmuni tarjoaa kirjoituksessaan puoluerajat ylittävää yhteistyötä aluepolitiikan vahvistamiseksi.
Kulmuni ja pääministeri Sanna Marin (sd.) ovat syntyneet 1980-luvulla ja tutustuneet keskustan ja SDP:n maatalousriitoihin lähinnä vain historiankirjoituksen kautta. He voisivat halutessaan nousta ensimmäiseksi politiikan sukupolveksi, joka tekee maaseudun puolustamisesta aidosti yhteisen kansallisen kysymyksen Ranskan esimerkin tapaan.
Tässä tarjoutuu tärkeä tehtävä uudelle punamullalle.