Uusi ennuste asettaa eduskuntavaalien ykköskysymyksen: Kenen johdolla parhaiten jatketaan kasvua lisäävää talouspolitiikkaa?
Lisää työllisyyttä ja kasvua! Siinä valtiovarainministeriön ennusteasiantuntijoiden vaatimus tuleville vuosille – ja myös pohtimista äänestyspäiviksi.
Ministeriö yhtyy maanantaina julkaisemassaan katsauksessa aiempiin ennusteisiin, joiden mukaan talouden korkeasuhdanne on taittumassa.
Kun Suomen talouden ennakoivan kasvavan tänä vuonna 2,5 prosenttia, olisi kasvu ensi vuonna prosenttiyksikön verran pienempi, 1,5 prosenttia.
Silti työllisyys kasvaa vielä, ja myös työttömyys alenee. Kotitalouksilla ennustetaan menevän ensi vuonnakin hyvin. Palkat nousevat maltillisesti, eikä inflaatio kasva korkeaksi.
Taivaanrannassa näkyy kuitenkin tummia pilviä.
Ikääntyneiden kansalaisten osuus kasvaa. Tämä lisää eläke-, terveys- ja hoivamenoja ja siten julkisen talouden kustannuksia. Työssä käyvien veronmaksajien osuus vähenee.
”Kestääkseen kasvavat menopaineet julkisen talouden rahoitus kaipaisi lisää työllisyyttä ja kasvua. Talouden voimavarat pitää saada tehokkaampaan käyttöön”, sanoo valtiovarainministeriön, ylijohtaja Mikko Spolander.
Siinä kevään eduskuntavaalien keskeinen aihe, mihin myös äänestäjät saisivat keskittyä.
Siis: Miten saada lisää työllisyyttä ja kasvua?
Puolueiden ja pääministeriehdokkaiden vastauksia kannattaa punnita tarkkaan. Kenen johdolla tätä työtä voidaan uskottavasti tehdä?
Nimillä puhuen: minkälaisia talouden ammattilaisia ovat Juha Sipilä (keskusta), Petteri Orpo (kokoomus), Antti Rinne (sosiaalidemokraatit) ja Pekka Haavisto (tai joku muu, vihreät)?
Kenen talousosaamiseen voi luottaa?
Talouden hoidosta kaikki muukin on kiinni. Kun talous on kunnossa, voidaan hoitaa terveyttä, kouluttaa nuorisoa, maksaa tulonsiirtoja ja sosiaalisia menoja…
Valtiovarainministeriö nostaa nimittäin taas esiin pahamaineisen termin – kestävyysvajeen. Se uhkaa kasvaa vaarallisesti lähivuosina.
Kestävyysvaje tarkoittaa näköpiirissä olevaa epätasapainoa julkisen talouden menojen ja tulojen välillä. Jos talouskasvu jää heikoksi, ja kansalaisten ikääntymisestä johtuvat menot kasvavat, eivät tulot enää riitäkään.
Keinoja on silloin vähän. On leikattava menoja tai otettava lisää velkaa.
Velan tie on Kreikan tie.
Kreikan historia osoittaa, että valtioiden velallakin on väliä, vaikka joskus näkee muutakin väitettävän. Valtioiden velkaakin on lyhennettävä, ja korkoa on maksettava.
Kuluvalla vaalikaudella yhteisiä asioitamme on hoidettu niin, että tänä vuonna valtion budjetin katteeksi ei velkaa enää tarvitakaan, vaikka tähän oli varauduttu. Omat tulot riittävät. Vanhaa velkaa voidaan jopa lyhentää.
Uutinen on kansalaisten näkökulmasta erinomainen. Se kertoo, että julkisen talouden hoito on oikealla tiellä.
Ja talouden hoidosta kaikki muukin on kiinni. Kun talous on kunnossa, voidaan hoitaa terveyttä, kouluttaa nuorisoa, maksaa tulonsiirtoja ja sosiaalisia menoja…
Onkin syytä taas kerran muistuttaa edesmenneen, arvostetun kansanedustajan Outi Ojalan arvio: ”Kunnossa oleva valtiontalous on köyhän paras turva.”
Propagandaa tämä ei ollut. Ojala oli pitkään vasemmistoliiton keskeisiä poliitikkoja.