Ukrainan sota on kauhistuttava, mutta kauhistuttava on Venäjän sisäinen kehityskin
Samaan aikaan, kun Venäjän tykit jyskäävät Ukrainan maaperällä ja venäläiset ohjukset iskevät Ukrainan kaupunkeihin, Venäjä harppaa sisäisesti yhä kauemmas demokratian ihanteista.
Kansalaisoikeuksia kiristetään pikavauhtia. Mielivaltainen oikeudenkäyttö on yhä yleisempää. Historiaa kirjoitetaan uusiksi, ja sitä opetetaan uudella tavalla. Nuorisoa aivopestään jo lapsesta lähtien.
Vapaus on orjuutta, ja sota on rauhaa, niin kuin brittikirjailija George Orwell ennusti pahaenteisessä tulevaisuudenkuvitelmassaan Vuonna 1984.
VAIKKA Ukrainan sota loppuisikin, Suomella on naapurinaan aivan toisenlainen Venäjä. Paluuta entiseen ei ole.
Venäjän muutoksesta nähtiin toki merkkejä kohta Vladimir Putinin valtaantulon jälkeen ja varsinkin siitä lähtien, kun Venäjä liitti Krimin itseensä.
Mutta nämä signaalit ovat olleet vähittäisiä ja osin yksittäisiäkin. Niiden takaa ei ole ollut niinkään helppo hahmottaa koko yhteiskunnan muutosta.
Nyt se näkyy.
Mutta eivät sitä ole nähneet venäläisetkään. He äänestivät KGB:ssä kannuksensa hankkineen Putinin valtaan vaaleissa. Hän sai vuoden 2000 presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella 52,94 prosenttia äänistä, ja siitä kaikki alkoi
”Surullista kyllä, Venäjän yhteiskunta ei noina vuosina kiinnittänyt riittävästi huomiota muutoksiin. Kreml toimi karmean fiksusti – eteni askel askeleelta. Täydellinen esimerkki ’ruuvien tiukentamisesta’ hitaasti ja lähes huomaamattomasti mutta vastustamattomalla voimalla ja väistämättömyydellä. Olimme sokeita sille, mutta saamme syyttää sokeudestamme vain itseämme.”
Näin kirjoittaa pietarilainen toimittaja Mihail kirjeessään Venäjältä (HS 17.7.)
NAAMIOT on riisuttu, kuten presidentti Sauli Niinistön lentäväksi lauseeksi muodostunut tokaisu sanoo.
Kauan ne pysyivätkin Venäjän kasvoilla. Mutta nyt naamiot on riisuttu muuallakin venäläisessä yhteiskunnassa kuin vain Venäjän turvallisuuspoliittisessa ajattelussa.
Naapurinamme on maa, jonka järjestelmä on matkalla yhä vahvempaa totalitarismia. Uusin esimerkki saatiin pari viikkoa sitten, kun Putinin kerrottiin allekirjoittaneen yhdessä päivässä yli sata uutta lakia, jotka kiristävät kansalaisten ja järjestöjen elämää ja sallivat uusia valvontakeinoja.
Mielivallalle annettiin lisää lain suojaa.
Tulevaisuuden kuva on kauhistuttava.
KYSYMYS ei ole siis vain asein käytävästä sodasta vaan vielä laajemmasta henkien taistelusta. Vastakkain ovat demokratia ja diktatuuri.
Tämä on ymmärrettävä Suomessakin. Tarvitsemme uuden suhtautumistavan Venäjän vallanpitäjiin ja vallanpitäjien menetelmiin myös sodan jälkeen. Emme voi enää ymmärtää ja hyväksyä, edes taloudellisten etujen takia.
Surullistahan se on. Mutta putinilainen valtajärjestelmä käyttää jokaista heikkoutta ja jokaista epävarmuutta hyväkseen.
Surullista se on myös venäläisten puolesta. He eivät suinkaan kaikki ole Putinin hallinnon tukena. Heidän täytyy vain itse valita tiensä.
Mutta samalla on hyvä huomata, kuinka nykypäivän Venäjä toimii myös demokratian mainosmiehenä. Venäjä kun osoittaa, kuinka yksinvalta ja harvainvalta ovat vaarallisia kansalaisille ja kansakunnille.
Ne kiristävät, valvovat ja vievät vapauden.