Ukrainan sota on järjestelmän sota, ja siksi myös Venäjän kansalla on siitä vastuu ja syyllisyys
Suomen Pankin Venäjä-asiantuntija Laura Solanko pohti kiinnostavasti tavallisen venäläisen syyllisyyttä tai syyttömyyttä Ukrainan sotaan HS:n haastattelussa (3.7.).
Solanko torjuu käsityksen, että Ukrainan sota olisi Putinin sota.
”Se on aivan harhaanjohtava käsitys. Tämä on järjestelmän sota, ja venäläiset ovat sopeutuneet siihen järjestelmään. On selvää, että jonkinlainen vastuu Venäjän kansalla on”, Solanko sanoo.
Tavallisen venäläisen vastuu tulee siis järjestelmän kautta. Tavalliset ihmiset pitävät järjestelmän pystyssä. Vaikka nykyinen valta on autoritaarinen ja perustuu manipulointiin, vaalivilppiin ja väkivaltaan, sen pohja on luotu vaaleissa.
JOS ymmärrämme sodan järjestelmän sodaksi, Putinin terveydentilan arvuuttelu on yhtä tyhjän kanssa. Hallitsijan vaihtuminen muuttaisi vain vähän tai ei mitään. Koko järjestelmän olisi muututtava.
Tässä on vastausta myös kysymykseen, miksi venäläiset urheilijat on suljettu kansainvälisen urheiluliikkeen ulkopuolelle.
He ovat osa järjestelmää, joka käy raakaa hyökkäyssotaa.
Tämän ovat tehneet selväksi monet urheilijatkin mutta ennen muuta venäläiset urheilujohtajat. Vaikka urheilijat eivät itse ottaisi mitään kantaa, he ovat järjestelmänsä mannekiineja ja nauttivat sen eduista.
Sama sulku saisi koskea myös esiintyviä taiteilijoita.
KANSAN syyllisyyttä pohti Mika Waltarin suurteoksen päähenkilö Sinuhekin elämänsä lopulla. Hän asui aikansa orjien ja kantajien keskellä ja puhui näin:
”Te olette kansa ja teidän lukunne on kuin hiekka ja tähdet ja teistä on lähtöisin kaikki pahuus ja vääryys, kuten kaikki hyvyyskin on teistä lähtöisin. Ettekä te ole syyttömät, sillä kun teille sanotaan: Menkää, niin te menette ja teette kaiken, mitä teille sanotaan. Myös faraon värvärit tulevat usein luoksenne ja antavat teille kuparia ja kankaanpalasia ja panevat keihäitä käteenne ja vievät teidät sotaan. Sodassa te pistätte ja tapatte ihmisiä, kaltaisianne. Te pistätte puhki veljienne mahan ja ylpeilette suuresti teoillanne. Kuitenkin kaikki tappaminen on alhaista ja veri, joka vuotaa, vuotaa teidän päällenne. Siksi ette suinkaan ole syyttömiä.”
Waltari kirjoitti Sinuhensa kevään ja kesän aikana 1945. Maailmansota vaikutti työhön suuresti. Tärkeä moraalinen keskustelun aihe oli Saksan kansan yhteinen syyllisyys. Puolustelut tunnemme:
”Emme tienneet.” ”Tottelimme vain käskyjä.” ”Mitä muuta olisimme voineet tehdä?”
Ero on siinä, että Saksan oli nöyrryttävä ja tehtävä tili syyllisyydestään. Venäjältä tätä voi olla turha odottaa.
Muuten Sinuhen sanat voisi suunnata Ukrainassa sotiville venäläisille. He olisivat samanlainen kuulijakunta, kuten Solanko kertoo.
Suurkaupungeissa asuu nimittäin alle kolmasosa venäläisistä.
”Sitten on ne sata miljoonaa muuta, joiden elämä on aivan toisenlaista, paljon köyhempää. Näistä maaseudun taajamista tulevat Venäjän sotilaat. Heillä ei usein ole muuta vaihtoehtoa. Ukrainassa on tuskin yhtään moskovalaista sotimassa.”
AUTORITAARISESSA järjestelmässä kansalaisen mahdollisuudet ovat tosin olemattomat. Ollenkaan kaikki eivät Venäjälläkään kannata sotaa, mutta jos äänen korottamisesta saa kymmenen vuotta, siviilirohkeus on jättimäinen vaatimus.
Rohkeita pitäisi olla niin paljon, että kaikkia ei ennätetä vangita.
Ja on myös toinen näkökulma, mitä Solanko kuvaa näin:
”Kun koko yhteiskunta on tiukasti poliittisen johdon talutusnuorassa, riskejä ei kannata ottaa. Keskitason virkamies saa hyvää palkkaa ja nauttii arvostusta.
Lapsetkin pääsevät eliittikouluun. Halu kyseenalaistaa järjestelmää, josta itse hyötyy näin paljon, ei ole kovin suuri.”