Työmarkkinakierros päättyy tälläkin kertaa sopimuksiin
Työmarkkinakierros avattiin virallisesti tällä viikolla, kun Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden edustajat aloittivat neuvottelut uusista työehtosopimuksista.
Työmarkkinakierroksesta on jälleen kerran povattu hyvin vaikeaa. On kuitenkin turvallista ennustaa, että kierros päättyy tälläkin kertaa sopimuksiin sekä yksityisen että julkisen sektorin palkansaajien työehdoista.
Kierroksen suurimmaksi kipukohdaksi on ennustettu suhtautumista kilpailukykysopimuksessa sovittuun työajan pidennykseen 24 tuntia vuodessa.
Palkansaajat ovat laajalla rintamalla vaatineet näiden kikytuntien poistamista eli työajan lyhennystä.
Työnantajat ovat muistuttaneet, että lisätunneista sovittiin kilpailukyvyn parantamiseksi. Kansainvälisten talousnäkymien heikkeneminen ei ole ainakaan vähentänyt tarvetta huolehtia kilpailukyvyn säilymisestä.
Tämä kiista on lopulta helppo muuttaa rahaksi. Yksityisellä sektorilla tehdään töitä keskimäärin 1700 tuntia vuodessa. Jos työaikaa lyhennetään 24 tunnilla, se merkitsee työnantajan näkökulmasta noin puolentoista prosentin palkankorotusta.
Palkansaajat eivät tätä matematiikkaa hyväksy vaan katsovat, että kiky-tuntien poistaminen tarkoittaisi vain ilmaisen työn tekemisen lopettamista.
Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden neuvottelusuhteet ovat hyvät eikä ole mitään syytä epäillä, etteivätkö ne saisi sopimusta sorvattua tälläkin kertaa ennen kuin nykyinen sopimus päättyy lokakuun lopussa.
Jos kiky-tunnit perutaan ja sovitaan lisäksi vaikkapa parin kolmen prosentin palkankorotuksista, työvoimakustannusten nousu veisi jo merkittävän osan siitä kilpailukyvyn parannuksesta, mihin kiky-sopimuksessa päästiin pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen 2017.
Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden neuvottelusuhteet ovat hyvät eikä ole mitään syytä epäillä, etteivätkö ne saisi sopimusta sorvattua tälläkin kertaa ennen kuin nykyinen sopimus päättyy lokakuun lopussa.
Vaikeampi tilanne voi olla edessä ensi vuonna julkisen sektorin neuvotteluissa.
Kaksi vuotta sitten työnantajat pitivät tarkasti huolta siitä, että vientiteollisuuden sopimuksesta tuli katto kaikkien muidenkin alojen palkankorotuksille.
Esimerkiksi Tehy on tehnyt nyt hyvin selväksi, että tämä malli ei hoitajille enää kelpaa. Puheenjohtaja Millariikka Rytkönen vaati keskiviikkona Ylen A-studiossa hoitajille 1,8 prosenttia suurempia palkankorotuksia kuin vientiteollisuudelle.
Työmarkkinahistorian valossa Tehyn vaatimus on todella kova ja erittäin vaikeasti toteutettava. Lähimpänä esimerkkinä tulee mieleen Sari Sairaanhoitajan tapaus kymmenen vuoden takaa.
Kokoomus lupasi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Sari Sairaanhoitajalle 500 euron palkankorotuksen. Tehy sai tästä hyvän selkänojan palkkavaatimuksilleen, joita se tehosti kovilla työtaistelutoimilla kuten hoitajien irtisanoutumisilla.
Tehy saikin kovat palkankorotukset, mutta parin vuoden sisällä samat korotukset tulivat kaikille aloille.
On vaikea kuvitella, että esimerkiksi vientiteollisuuden palkansaajat tyytyisivät nytkään siihen, että he jäisivät oleellisesti jälkeen julkisen sektorin palkkakehityksestä.
Edellinen kierros muistetaan pääministeri Juha Sipilän (kesk.) aktiivisesta roolista kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävän sopimuksen aikaansaamisesta.
Kilpailukyvyn säilyttäminen on tärkeää myös nykyiselle hallitukselle, jos se aikoo saavuttaa työllisyystavoitteensa. Suurinta poliittista vastuuta kantaa nyt pääministeri Antti Rinne (sd.).