Tutkimuksen mukaan me fiksut pohjoismaalaisetkin tiedämme maailman tilasta huonommin kuin apinat, eikä siinä ole erityistä kehuskelemista

Pääkirjoitus

Me älykkäinä itseämme pitävät pohjoismaalaisetkin tiedämme tosiasioita tärkeistä maailman asioista niin huonosti, että apinakin osaisi valita oikeammat vaihtoehdot.

Olemme pessimistejä, ja meissä elävät tiukassa harhaluulot – siitäkin huolimatta, että käytämme paljon internettiä ja mediaa. Tai ehkä juuri siksi.

Joka tapauksessa monet asiat maailmassa ovatkin paremmin kuin yleensä arvioimme.

Tämä kaikki käy ilmi ruotsalaisen Gapminder-säätiön uudesta raportista. Sieltä voi jokainen käydä itse katsomassa, tietääkö enemmän kuin apina.

SUOMALAISTEN, ruotsalaisten, tanskalaisten ja norjalaisten yleistietämystä testattiin lokakuussa. Aiheina olivat YK:n kestävän kehityksen tavoitteet.

Kysymykset olivat yksinkertaisia: Paljonko maailmassa on pakolaisia? Kuinka suuri osa ihmisistä asuu matalan tulotason maissa? Miten iso osa muovijätteestä päätyy valtameriin? Kuinka suurta osaa yrityksistä johtaa nainen? Kuinka monella on puhdasta juomavettä?

Kysymyksiä oli 18, kaikki selkeitä ja jopa yksinkertaisia. Tietomme olivat kuitenkin hataria. Tuloksissa ei ole kehujen syytä.

Valittavana oli aina kolme vastausvaihtoehtoa. Esimerkiksi kysymykseen ”Mikä osuus maailman väestöstä on pakolaisia” tarjottiin vastauksiksi noin 0,4 prosenttia, noin 4,4 % ja noin 14,4 %.

Oikea vastaus on noin 0,4 prosenttia. Suomalaisistakin sen tiesi vain kymmenesosa. Tämä voi tuntua käsittämättömältä – vai emmekö hallitse prosenttilaskuakaan?

”Vastaajista 89 prosentilla oli pakolaisia päässään kymmenen kertaa enemmän kuin todellisuudessa”, tutkijat puuskahtivat.

Niin tai näin, apina olisi selvinnyt kysymyksistä lähes kaksi kertaa niin hyvin kuin pohjoismaalaiset – vain osoittelemalla vaihtoehtoja kykyjensä mukaan, täysin sattumanvaraisesti.

Tutkijat tuntevat käsitteen ”tietämättömyyden ja pessimismin liitto”. Suomessakin tätä asetta on käytetty – Amerikoista puhumattakaan.

MAAILMA onkin siis paremmalla tolalla kuin luulemme. Tämä on hyvä loppupäätelmä. Mutta vielä tärkeämpää on muistuttaa oikean tiedon ja kriittisen lukutaidon merkityksestä.

Filosofi Tommi Uschanov on luonnehtinut, että ihmisillä on taipumus suhtautua moniin yhteiskunnallisiin kysymyksiin sitä pessimistisemmin, mitä vähemmän he niistä tietävät.

Ihmiset myös huolestuvat turhaan. Uschanovin mukaan suurin osa huolestumista aiheuttavista uskomuksista on paikkansa pitämättömiä.

Niinpä tutkijat tuntevat käsitteen ”tietämättömyyden ja pessimismin liitto”. Suomessakin tätä asetta on käytetty – Amerikoista puhumattakaan.

Emme tiedä faktoja tai tietomme ovat vanhentuneet. Silti olemme tietävinämme. Olemme tiedoissamme jopa vuorenvarmoja.

ONGELMA on myös ylidramaattinen maailmankuvamme. Ajattelemme, että asiat ovat huonosti, ja meistä tuntuu siltä, kuin ne muuttuisivat koko ajan huonommiksi.

Tässä ei ole mediasta apua, päinvastoin. Se tukee vääriä luuloja. Se keskittyy huonoihin uutisiin ja unohtaa hyvän kehityksen. Siten se vahvistaa ihmisten käsitystä siitä, että asiat menevät huonoon suuntaan.

Sitä paitsi media antaa tilaa keskustelulle, joka on usein täynnä paitsi tahallista vääristelyä, myös tietämättömyyttä. Tämäkin välittyy kansalaisiin.

Valitettavasti, kuten muuan presidenttimme tapasi sanoa.