Toivottavasti trumppilainen käsitys yhteisten asioiden hoidosta ei saa enempää jalansijaa Suomessa

Pääkirjoitus

Samalla kun maailma seuraa kuin pellesirkusta USA:n presidentinvaalien tuloksen selviämistä, monen mielessä on varmasti yksi toive:

Toivottavasti trumppilainen tapa suhtautua yhteisten asioiden hoitoon ja kansanvaltaan ei leviä enää yhtään enempää, ei maailmalla eikä myöskään Suomessa.

Tosiasioiden kieltämisellä, öykkäröinnillä ja suoranaisilla valheilla ei rakenneta hyvää elämää. Sellainen politiikka vain jakaa kansakuntia ja koko yhteistä maapalloamme.

Sen sijaan tarvitaan yhteistyötä ja yhteisten pelisääntöjen noudattamista.

SUOMESSA katseet kohdistuvat erityisesti perussuomalaisiin. Puolueen monet kärkipoliitikot ovat kiemurrelleet Yhdysvaltojen vaalituloksen kanssa niin, että heitä ei ole republikaaneista erottanut.

Tuntuu toisinaan siltä, että Donald Trump on monen perussuomalaisen johtohenkilön aatetoveri ja suoranainen oppi-isä.

Ei ihme, että keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen on nimittänyt perussuomalaisia ”Trumpin ja Le Penin sivukonttoriksi” (Twitter 7.11.) ja ihmetellyt, kuinka vanhasta pientalonpoikien SMP:stä on suomalaisuus poissa ja tilalle on tullut kansainvälinen populismi.

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho on tosin ollut koko lailla hiljaa. Hän osoitti puolenvalintansa kuitenkin selkeästi YK:n rauhanpalkintoa jaettaessa.

Palkinnon sai tänä vuonna YK:n alajärjestö, Maailman ruokaohjelma. Se auttaa kaikkein heikoimpia ja haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä, erityisesti lapsia, naisia ja vanhuksia.

Halla-ahon mielestä palkinto meni väärään osoitteeseen. Hänen mielestään rauhanpalkinnolla olisi pitänyt palkita presidentti Donald Trump.

Viimeistään Yhdysvaltain vaalien jälkeen kaikille suomalaisille pitääkin olla selvää, että perussuomalaisten paikka eduskunnan istumajärjestyksen kaikkein oikeimmalla laidalla on puolueelle täsmälleen sopiva, vaikka puolue yrittikin vastustella tätä vaalikauden alussa.

”Vanhasta pientalonpoikien SMP:stä on suomalaisuus poissa ja tilalle on tullut kansainvälinen populismi.”

KUNNALLISVAALIEN lähestyessä sopii myös kysyä, ovatko myös perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaat kansainvälisen äärioikeiston juoksupoikia ja juoksutyttöjä? Jakavatko he puolueensa johdon Trump-ihailun?

Pyrkivätkö he samanlaiseen politiikkaan ja samanlaiseen politiikan tekotapaan kuin puolueen uusi oppi-isä, Mr. Donald Trump?

Äänestäjillä on oikeus tietää.

MUTTA omien tekemisten tarkkailuun on syytä itse kullakin ja joka puolueella. Moni muukin meistä tuntee viehtymystä muuttaa mielipiteet faktoiksi ja omat näkemykset suurimmaksi totuudeksi.

Tästä kertoo vihreiden ex-puheenjohtaja Touko Aalto Kertomuksen vaaratKriittisiä ääniä tarinataloudesta -kirjassa.

Aalto ei tosin ole alkuunkaan paras ja uskottavin poliittisen keskustelukulttuurin opettaja. Silti häntäkin voi kunnella, sillä hän on nyt päivänpolitiikan ulkopuolella. Hänen ei tarvitse pelata muiden säännöillä.

Aallon mukaan puolueet ovat jatkuvassa vaalikamppailutilassa ja keskittyvät voimakkaasti brändien rakentamiseen, tunneviestintään ja julistuksiin.

”Harjoitetaan identiteettipolitiikkaa ja mietitään, mten tavoittaa mahdollisimman paljon ihmisiä, joissa resonoivat tietyt arvot. Asiakysymykset vaihtuvat lifestyle-viestintään. Politiikkaa seuraamattomat ihmiset voivat samaistua osaksi jotain tarinaa – olla hyvien puolella pahaa vastaan”, Aalto toteaa.

Ei sellaisesta mielentilasta niin pitkä matka trumpismiin ole. Omiin mielipiteisiin jokaisella on oikeus, mutta tosiasioiden pitää olla yhteisiä.

Artikkelia täsmennetty 26.11. klo 21.45: Aalto ei ole Kertomuksen vaarat -kirjan kirjoittaja, vaan häntä on haastateltu kirjaa varten.