Tarvitaan se kolmas – keskustalainen vaihtoehto

”Puolue on kannattajilleen aina velkaa perustelut sille, miksi tekee niin kuin tekee ja mihin se toimillaan tähtää. Näky siitä, millaista yhteiskuntaa taloudella tavoitellaan, on ensiarvoinen.”

Näillä sanoilla Annika Saarikko viritti kuulijoita pohtimaan aatteen ja talouden suhdetta Keskustan 110-vuotisjuhlaseminaarissa. Hän rakensi historiallista linjaa puolueen syntyajoista nykyhetkiin. Ääripäiden väliin sijoittuva sovitteleva vaihtoehto, ”se kolmas” joutui kärkevissä oloissa lunastamaan kansan luottamuksen.

Annika Saarikko halusi keskustalaisten kiivaasti miettivän, mihin ”se kolmas ja kolmas tie” tänä päivänä asettuvat. Asemointi oikeiston ja vasemmiston väliin on liian kapea määritelmä. Toki se osoittaa sitä sovittelevuutta ja kykyä hoitaa asioita ilman repiviä poliittisia intohimoja.

Kun aiheena on aate ja talous, vääjäämättä korostuu Keskustan vastuu valtion- ja asioidenhoitajana. Saarikko nosti puheessaan vastuun kansanliikkeenä. Kun lähtökohtana ovat ”ihmisen hyvän elämän edellytykset” on osattava nostaa ihminen keskiöön ja osattava asennoitua hänen asemaansa.

Muutokset pohjautuvat lopulta kansalaisten asenteisiin ja arvoihin. Päivänpolitiikassa tarvitaan ajallista ja aatteellista katsantoa avartavia puheenvuoroja. Ne laajentavat ymmärrystä, ehkä selkiyttävät itse kunkin sukupolven yhteiskunnallista ja poliittista tehtävää.

Tässä ajassa ei ole liikaa niitä poliittisia liikkeitä, joiden voima on erilaisia mielipiteitä edustavien ihmisten yhteen saattamisessa ja mielipiteiden yhteen sovittamisessa.  

Tämän näkemyksen painoarvoa lisäävät vuoden 2016 poliittiset tapahtumat ja vaalitulokset. Jokainen kantaa huolta ääripäiden kansanvallasta. Pahimmillaan puhutaan vihapuheesta, ihmisryhmien toinen toistaan vastaan kiihottamisesta.

Joudumme yhä muistuttamaan suvaitsevaisuudesta ja toinen toistemme erilaisuuden hyväksymisestä.

Sovittelu ilmentää tänä päivänä yhteiskunnallista edistysmielisyyttä ja ennakkoluulotonta radikalismia. Kuka voisi uskoa, että lähestyessämme itsenäisyyden 2017 ja kansalaissodan 2018 muistovuosia, joudumme yhä muistuttamaan suvaitsevaisuudesta ja toinen toistemme erilaisuuden hyväksymisestä.

Keskustan periaateohjelman valmistelua johtava Saarikko palautti mieleen Keskustan vahvuuden: ”Parhaimmillaanhan puolueemme on aina ollut silloin, kun se on kanavoinut kritiikkiä ja keskustelua sisäänsä, sanonut sen ääneen ja rakentanut synteesin.”

Kun poliittinen liike tunnistaa uhkakuvat, se ei voi mennä katveeseen ja olla hiljaa vaikeista asioista. ”Parasta keskustelu on silloin, kun osaamme kuunnella niitä joiden kanssa olemme eri mieltä. Ei maailma mene rikki, vaikka siihen ottaisikin uuden katsantovinkkelin”, on hyvä muistutus.

Ennen kuin puolue ehättää sovittelemaan näkemyksiä ja mielipiteitä, sillä itsellään pitää olla näkemys ja mielipide.   

Annika Saarikko linjasi hyvin, että keskustan omaleimaisuus on kyvyssä olla menemättä odotettuun muottiin tai asetettuun koloon. Kolmas tie raivataan itse; joka kerta uudestaan, uusien asetelmien väliin – uutta luoden ja vanhaa kuopaten.