Tämäkään hallitus ei sosialisoi mitään
Vuoden 1966 eduskuntavaaleissa vasemmisto sai enemmistön eduskuntaan. Tämä näkyi myös hallituksen kokoonpanossa.
Maahan muodostettiin niin sanottu kansanrintamahallitus, jossa vasemmistopuolueilla oli kymmenen ja keskustapuolueella viisi ministeriä.
Keskustapuolue joutui kansanrintamahallituksessa ideologisesti ahtaaseen rakoon. Puheenjohtaja Johannes Virolainen yrittikin rauhoitella äänestäjiä julistamalla, että tämä hallitus ei sosialisoi mitään.
Ajat ja politiikan voimasuhteet ovat muuttuneet oleellisesti 50 vuodessa. Jotain samaa nykyisessä hallitusasetelmassa tuntuu kuitenkin olevan.
Merkittävä osa keskustan aiemmista äänestäjistä vierastaa puolueen mukanaoloa SDP:n johtamassa hallituksessa, jossa sosiaalidemokraateilla on seitsemän, vihreillä kolme ja vasemmistoliitolla kaksi ministeriä.
Selkeästi ei-sosialistista puolta hallituksessa edustavat vain keskustan viisi ja RKP:n kaksi ministeriä.
Keskustan kannattajien vieraantumista on lisännyt viime aikojen poliittinen keskustelu, jossa pääministeri Sanna Marin (sd.) tuntuu hakevan tietoisesti ideologista vastakkainasettelua yritysten kanssa.
Tämä näkyi viimeksi viime viikolla, kun Metsäteollisuus ry ilmoitti lopettavansa työehtosopimusten tekemisen tämän sopimuskauden jälkeen. Jatkossa työehdoista sovitaan yrityksissä.
Paperiliitto suhtautui ilmoitukseen varsin maltillisesti. Puheenjohtaja Petri Vanhala muistutti, että liitto sopii jatkossakin jäsentensä työehdoista, millä tasolla neuvottelut sitten käydäänkin.
Pääministeri Marin käytti paljon kovempaa kieltä. Hän antoi ymmärtää, että metsäteollisuuden menettely oli jopa epäisänmaallista.
Mitä enemmän Marin rakentaa ideologista vastakkainasettelua yritysten kanssa, sitä ahtaammaksi keskustan elämä nykyisessä hallituksessa käy.
Heitot epäisänmaallisuudesta ovat asiattomia ja perusteettomia. Metsäteollisuus työllistää Suomessa edelleen paljon ihmisiä ja alan yritykset kuuluvat suurimpiin yhteisöverojen maksajiin. Niiden on pärjättävä erittäin kovassa kansainvälisessä kilpailussa.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko irtisanoutui Marinin ulostulosta.
”Viime päivien keskustelussa on myös viljelty arvioita siitä, mikä kaikki on isänmaallista ja mikä ei. Tätä sananvaihtoa kavahdan, vierastan ja siitä ärsyynnyn. Uskon vilpittömästi, että näinä aikoina kukin omalta paikaltaan tavoittelee isänmaan parasta. Isänmaallisuus ei ole lyömäase eikä leimakirves”, Saarikko totesi perjantaina.
Saarikon kritiikki omaa pääministeriä kohtaan on poikkeuksellista, onhan hän korostanut keskustan sitoutumista nykyiseen hallitukseen.
Saarikon esiintulo kannattaa noteerata varoituksena. Mitä enemmän Marin rakentaa ideologista vastakkainasettelua yritysten kanssa, sitä ahtaammaksi keskustan elämä nykyisessä hallituksessa käy.
Saarikko voi tällä menolla joutua käyttämään saman puheenvuoron kuin Virolainen aikoinaan. Tämäkään hallitus ei sosialisoi mitään.
Pääministerinkin kannattaisi keskittyä siihen, miten hallitus voi vahvistaa yritysten halua toimintaedellytyksiä. Vihjailut epäisänmaallisuudesta eivät ainakaan lisää yritysten halua investoida Suomeen.