Talous- ja työllisyysasiat ovat jääneet vaalikeskusteluissa liian vähäiselle huomiolle

Pääkirjoitus

Neljä vuotta sitten eduskuntavaalien kärkiteemana olivat talous- ja työllisyysasiat.

Puolueilta perättiin lähes kaikissa vaalitenteissä keinoja valtion velkaantumisen taittamiseksi, työllisyystilanteen parantamiseksi ja kestävyysvajeen korjaamiseksi.

Korkea työttömyys, holtiton velkaantuminen ja alati paisuva kestävyysvaje puhuttivat poliitikkojen lisäksi myös kansalaisia. Huoli hyvinvointivaltion säilyttämisestä oli käsin kosketeltavaa.

Tämän kevään eduskuntavaalien alla työllisyys- ja talouskysymyksistä on keskusteltu hämmästyttävän vähän.

Hiljaisuus on ollut osin hämmentävää.

Hiljaisuutta todennäköisesti selittää se, että Sipilän hallitus onnistui kaikkien asiantuntijoiden ja opposition hämmästykseksi saavuttamaan asettamansa työllisyys- ja taloustavoitteensa.

Helpolla hallitus ei suunnanmuutosta tehnyt.

Opposition mielestä suurin osa hallituksen talous- ja työllisyyspoliittisista ratkaisuista on ollut kelvottomia. Tulosten valossa ne ovat osoittautuneet kuitenkin toimiviksi.

Velkaantuminen on saatu kuriin etuajassa ja työllisyysaste on noussut reippaasti yli 72 prosentin.

140 000 on päässyt vaalikauden työn syrjään kiinni.

Jokainen voi mielessään kuvitella, olisivatko talous- ja työllisyysasiat nyt vahvemmin esillä, jos hallitus olisi epäonnistunut omissa tavoitteissaan.

Hiljaisuuden sijasta ilmassa lentelisi syytöksiä hallituksen suuntaan.

Ja toisin kuin nyt, puolueet joutuisivat rahan jakamisen sijasta tekemään leikkauslistoja taloustilanteen kohentamiseksi.

Puolueet ovatkin laidasta laitaan yhtä mieltä siitä, että työllisyysasteen nostaminen on hyvä ja kannatettava tavoite. 100 000 uuden työpaikan luominen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Vaikka Suomen taloustilanne on juuri nyt hyvissä kantimissa, talous- ja työllisyysasioita ei kannata kokonaan unohtaa.

Työlllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin, lähemmäs pohjoismaista tasoa, on seuraavan hallituksen yksi tärkeimmistä tavoitteista.

Puolueet ovatkin laidasta laitaan yhtä mieltä siitä, että työllisyysasteen nostaminen on hyvä ja kannatettava tavoite.

100 000 uuden työpaikan luominen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Vähemmän helpot toimenpiteet työllisyyden nostamiseksi on jo tehty.

Tämä käy hyvin selville työ- ja elinkeinoministeriön selvityksestä.

Sen mukaan tavoitteen saavuttaminen edellyttää muun muassa ”kolmikannan ja työelämän pelisääntöjen uudistamista, työelämälähtöisen oppimisen vahvistamista, kasvua ja työllisyyttä tukevaa työvoimapolitiikkaa sekä työperäistä maahanmuuttoa.”

Näiden toimien ohella on uuden hallituksen pohdittava työn ja sosiaaliturvan suhdetta.

Jokainen ministeriön paperiin tutustunut ymmärtää, että talous- ja työllisyyskysymyksistä on syytä keskustella myös ennen vaaleja.

Eikä pelkästään keskustella, vaan vaatia puolueilta selkeitä vastauksia, miten ja millä keinoilla ne aikoivat nostaa työllisyysastetta.