Taas uusi surullinen ennätys – mutta miksi yhteiskunta vain levittelee käsiään?
Maksuhäiriöiden määrä on noussut jälleen uuteen ennätykseen. Nyt taloudellisessa jalkapuussa kituu 380 000 suomalaista. On kumma, että sellaiseen ei puututa kunnolla.
Muutos kun ei ole yhtäkkinen.
Suomen Asiakastieto Oy:n tiistaina (2.7.) julkistaman tiedon mukaan maksuhäiriöisten henkilöiden määrä on kasvanut Suomessa yhtäjaksoisesti vuodesta 2009 lähtien. Nyt maksuhäiriörekisterissä on 6,9 prosenttia suomalaisista – ja yhdeksän prosenttia äänioikeutetuista.
Ongelmaa ei ole kylläkään piiloteltu. Puhetta asiasta on piisannut. Näilläkin palstoilla on vaadittu pikavippejä kuriin ja on puhuttu positiivisen luottotietorekisterin eduista.
Ministerit ovat selvityttäneet keinoja, joilla puuttua kansalaisten ylivelkaantumiseen. Suomen Pankki on varoitellut. Kansanedustajat ovat tehneet monenlaisia aloitteita.
Ja kansalaismielipide on selkeä: jotain tarttis tehdä.
Sellainen bisnes ja sellaiset bisnestavat, jotka ruokkivat ylivelkaantumista, ovat moraalittomia.
Tästä huolimatta sellaisten kansalaisten määrä on kasvanut kymmenen vuoden ajan joka vuosi, joilla on maksuhäiriö.
Maksuhäiriö on erittäin ikävä tuttava. Se vaikeuttaa elämää monella tavalla. Asunnon vuokraaminen vaikeutuu. Luottokorttia ei saa tai jos sellainen on, se voidaan peruuttaa. Vakuutus saatetaan evätä. Työpaikkaakin voi olla vaikeampi saada.
Onkin omituista, että tällaisen litanian jälkeen Asiakastieto kertoo, että maksuhäiriöt kasaantuvat. Jokaisella Asiakastiedon rekisterissä olevalla on keskimäärin 15 luottohäiriömerkintää. Yli puolet rekisterissä olevista henkilöistä on saanut uusia merkintöjä tämän vuoden aikana.
Miten tämä voi olla mahdollista, jos maassa on kuitenkin toiminnassa Asiakastiedon ylläpitämä negatiivinen luottorekisteri? Senhän pitäisi kertoa maksuhäiriöistä. Eikö sitä käytetä? Eikö se ole ajan tasalla? Eikö siihen luoteta?
Vai eikö siitä vain välitetä? Onko tärkeintä vain saada asiakas koukkuun, sitä yhtään tutkimatta, voiko tämä selvitä sitoumuksistaan?
Ylivelkaantuminen ja siitä usein seuraava maksukyvyttömyys ovat kansalaiselle katastrofi ja kansakunnalle taakka. Sellainen bisnes ja sellaiset bisnestavat, jotka tätä ruokkivat, ovat moraalittomia.
Kansalaisten on vaikea ymmärtää, miksi pikavippeihin ja muihin maksuhäiriöiden kasvun syihin ei puututa lainsäädännöllä ja nopeasti.
Miksi ei edes positiivista luottorekisteriä saada aikaan? Se kertoisi ajantasaisesti kansalaisen tulot tulo- ja lainatiedot, ja auttaisi siten uusien luottopäätösten teossa.
Tällainen luottorekisteri on melkein kaikissa EU-maissa – mutta ei Suomessa.
Tuntuu, että asiassa näperrellään ja saivarrellaan. Milloin esteeksi nostetaan henkilötietojen suoja, milloin elinkeinonharjoittamisen vapaus, milloin muut teoreettiset ongelmat.
On totta, että luottobisnes on kansainvälistä, mutta kyllä senkin huonoja toimintatapoja vastaan pitää yrittää taistella, eikä nostaa käsiä pystyyn.