Syntyvyys ei taida kohentua ennen kuin tavallisesta perhe-elämästä tulee yhtä ihailtua kuin sitoutumiskammoisesta biletysmuodistakin
Syntyvyys Suomessa laskee niin, että kaikki asiantuntijat ovat huolissaan. Mutta mitä tehdä?
Muutoksen vauhti on kova. Kun vielä vuonna 2010 vauvoja syntyi lähes 61 000, viime vuoden luku oli enää niukasti yli 50 000:n.
Syntyneiden määrä on pienentynyt kuluvalla vuosikymmenellä joka vuosi, mutta vauhti on vain kiihtynyt. Jokaisena kolmena viime vuonna luku on pienentynyt tuhansilla.
Kehitys on vaarallinen. Kansakunta kuihtuu, jos se ei uudistu. Samalla huoltosuhteesta on tulossa suuri ongelma.
Eläkeläisten määrä on kasvanut voimakkaasti suurten ikäluokkien jäätyä pois työelämästä, ja se suurenee myös eliniän pidetessä.
Syitä kehitykseen on paljon, mutta korjausehdotukset vaikuttavat yksipuolisilta:
Perheiden taloudellisen tuen pitäisi olla voimakkaampaa. Perhevapaauudistus olisi toteutettava.
Työn ja perhe-elämän sovittamista tulisi vieläkin helpottaa. Kaiken kaikkiaan: Olisi tehtävä lapsi- ja perheystävällisempää politiikkaa.
Oikeita ehdotuksia, mutta kovasti rahaan painottuvia. Pelkät miljoonat eivät kuitenkaan taida nyt auttaa.
Mediakin ruokkii elämäntapaa, jonka sankareita ovat kauniit, juhlivat ja matkustelevat sitoutumiskammoiset menestyjät. Lapset eivät sellaiseen elämäntapaan sovi.
Tarvitaan myös arvostusten uudistumista – ja ehkä eniten sitä. Siinä työssä voivat olla mukana muutkin kuin poliitikot, me kaikki.
Lasten hankinta vaatii vastuullisuutta, sitoutumista ja valmiutta elämänmuutokseen. Lapsen kanssa ei voi elää yhtä huolettomasti kuin sinkkuna.
Kun perheeseen tulee lapsi, siihen tulee samalla uusi määrääjä. Tämä saattaa olla pelottava paikka monelle nykypäivän nuorelle.
Mediakin ruokkii elämäntapaa, jonka sankareita ovat kauniit, juhlivat ja matkustelevat sitoutumiskammoiset menestyjät.
Lapset eivät sellaiseen elämäntapaan sovi.
Päinvastoin, alituinen puhe päivähoidon hankaluuksista, elämän ruuhkavuosista, lasten kasvamisen ongelmista tai vanhemmuuden vaikeuksista vain säikyttää nuoria.
Syntyvyyslukujen kohentaminen vaatiikin paitsi taloudellisia ratkaisuja, myös asennemuutosta. ”Tavallisesta elämästä” on tultava taas tavoiteltu muoti, ”hyvän elämän malli”.
Eläminen yksin tai ainakin ilman lapsia on tietenkin täysin hyväksyttävä vaihtoehto.
Kaikille ei suoda puolisoa eikä kaikille lapsia. Eivätkä kaikki niitä haluakaan.
Ketään syyllistämättä sopii kuitenkin muistuttaa, että lapset ovat rikkaus silloin, kun he ovat vielä kodin hoivissa, vaikka perhe-elämä voi tuntuakin joskus kovin työläältä.
Mutta jälkikasvu saattaa olla yhtä suuri rikkaus ihmisen viimeisinä vuosina.
Ne vuodet voivat olla aika yksinäisiä, jos ainoa omainen on viranomainen.
Juttua päivitetty 9.4.2018, kuva vaihdettu.