Suurta sote-ratkaisua ei kannata nyt kampittaa

Sote-linjoista sopiminen on Juha Sipilän hallituksen suursaavutus. Kyse on kansalaisten tasaveroisten palvelujen turvaamisesta ja kolmen miljardin euron suuruisesta kestävyysvajeen paikkaamisesta.

Viime vaalikauden hallituksetkin yrittivät tätä samaa. Vaikka oppositio tuli apuun, ei onnistuttu.

Nyt ratkaisu syntyi keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen yhteistyössä. Oppositiopuolueiden ei kannattaisi heitellä kapuloita rattaisiin. Niilläkin on ollut tilaisuutensa. Ne eivät pystyneet sitä hyödyntämään.

Tärkeintä lopulta olikin, että hallitus pystyi päätökseen. Jos Sipilän hallitus ei olisi tähän kyennyt, niin ei mikään mukaan. Se nähtiin viime vaalikaudella.

Politiikka on joskus sellaista, että isoja ratkaisuja ei voida neuvotella julkisesti. Niin kävi nytkin. Media ei tästä tosin pitänyt. Se olisi halunnut olla osapuoli. Kun sitä ei tähän tehtävään hyväksytty, se politikoi itse.

Siksi viime päivinä on kuultu ja luettu monenlaisia uutisia ja tulkintoja. Niihin kannattaa suhtautua hyvin kriittisesti. Kaikkea ei pidä uskoa. Paitsi että toimitukset pidettiin kiivaimpien neuvottelujen ajan ovien ulkopuolella, ne ovat lukeneet kotiläksynsä huonosti. Tietämys laajasta ja monimutkaisesta uudistuksesta on ollut heikkoa.

Tämä on johtanut muutamien yksityiskohtien korostamiseen ja vain niiden jatkuvaan vatvomiseen.

Niinpä esimerkiksi viime viikolla ei ollut ensisijaisesti kyse alueiden määrästä, vaikka tällaista väitettiin. Sipilä halusi sen sijaan käydä läpi asiat niin, että kahden viikon kuluttuakin on yhteinen käsitys siitä, mitä on päätetty ja miten asiat toteutetaan. Näin vältetään ansaa, jota vanha sananlasku kuvaa sanomalla ”piru asuu yksityiskohdissa”.

Eikä Suomella ole enää varaa hallituksiin, jotka eivät pane päätöksiään toimeen.

Julkisuudessa on ymmärretty myös politiikan olemusta huonosti. Loppumetrien vääntöä on kuvailtu turhan takia ”valtapeliksi” tai jopa ”arvottomaksi näytelmäksi”.

Tällainen kirjoittelu on populismia. Politiikassa on kyse siitä, mihin suuntaan asioita viedään. Merkitystä on vain päätösten sisällöllä, eikä sillä, mikä niiden taiteellinen vaikutelma on. Politiikassa ajetaan niitä tavoitteita, joita puolueella on ja joita äänestäjille on kerrottu. Niin teki Sipilä, mutta niin tekivät myös Alexander Stubb ja Timo Soini.

Mutta politiikka on myös sitä, että erilaisista tavoitteista huolimatta päästään myös ratkaisuihin.

Keskustaväenkin soisi nyt pysyvän kohtuudessa. Maakuntahallinnon tulo on tulevaisuuden suuruudistus, mutta se vaatii vielä paljon työtä. Sekin on ymmärrettävä, että yhteistyöllä on hintansa. Kaikki ei voi mennä aivan keskustan nuottien mukaan.

Myöskään valinnanvapauden lisääntymisestä ei pidä tehdä mörköä. Päin vastoin, sekin lisää kansalaisten tasa-arvoa, kuten ruotsalainen asiantuntijaprofessori Mats Brommels todistaa (HS 9.11.).

Hänen mukaansa yksityinen sektori tulee ”vahvasti yhteiskunnan kontrolliin”, ja sen tuotantokapasiteetti saadaan yhteiseen käyttöön.

Brommels tietää, sillä vastaava järjestelemä on ollut käytössä sosiaalidemokraattien ihannevaltiossa Ruotsissa jo pitkään.