Suomi voi auttaa maailman muoviroskaongelmassa, mutta meidän täytyy hoitaa asiaamme nyt taitavasti
Muoviroskaongelma alkaa viimeinkin havahduttaa maailmaa ihan tosissaan, kiitos järkyttävien kuvien ja uutisviestien.
Roskalautat vellovat merissä, ja turistirannat likaantuvat muovisaasteesta. Moni on nähnyt tämän omin silminkin. Kalat ja muutkin eläimet kärsivät. Kaatopaikat pursuvat muovia. Mikromuovia kertyy ihmistenkin elimistöön.
Pahimmat muoviroskaajavaltiotkin myönsivät muutama päivä sitten ongelman. Ne aikovat antaa yhteisen julistuksen, joka panee toivottavasti vauhtia ratkaisujen etsimiselle.
Suomella olisi nyt erinomainen mahdollisuus tarjota ratkaisua.
Muovi on mainio keksintö, mutta kertakäyttötarkoituksiin siitä ei ole. Muoviset tuotteet eivät hajoa järjellisessä ajassa, ja niiden uusiokäyttö on usein hankalasti järjestettävissä.
Muovipusseista voidaan tosin päästä kieltämällä eroon. Muovipullotkin saadaan kiertoon panttijärjestelmän avulla.
”Kaikki öljystä valmistetut tuotteet – kuten muovi – voidaan ennen pitkää korvata puusta valmistettavasta selluloosasta.”
Kieltopolitiikka ei yksin kuitenkaan auta riittävästi. Tämän voi jokainen todeta kauppareissuillaan. Suuri osa kaupan tarjonnasta on pakattu kertakäyttöiseen muoviin.
Teollisuuden ja kaupan on muutettava tapojaan. Tämän muutoksen ydin taas on, että on korvaavaa pakkausmateriaalia.
Sellaista materiaalia metsäteollisuus tuottaa jo nyt ja lähitulevaisuudessa aina enenevässä määrin. Sen lähde on selluloosa. Siitä tehdyt muovia korvaavat tuotteet eivät tapa valtamerten valaita eivätkä kerry ihmisten elimistöön mikrohiukkasina.
Metsäteollisuudella onkin jo iskulause, joka herättää toivoa:
”Kaikki, mikä tänä päivänä tehdään fossiilipohjaisista materiaaleista, voidaan huomispäivänä tehdä puusta.”
Samalla tavoin voi sanoa, että kaikki öljystä valmistetut tuotteet – kuten muovi – voidaan ennen pitkää korvata puusta valmistettavasta selluloosasta.
Suomella on siten kertakäyttömuovin vastaisessa ympäristötaistelussa tärkeä rooli. Kun on tarjolla riittävästi muovia korvaavaa, uusiutuvasta raaka-aineesta tehtyä pakkausmateriaalia, muovin käyttöä voidaan rajoituksin ja kielloin vähentää radikaalisti.
Jotta Suomi, Ruotsi ja muut kehittyneet metsäteollisuusmaat voivat täyttää tämän velvollisuutensa, tämä on huomioitava, kun pohditaan metsävarojen käyttöä niin Suomessa kuin Euroopan unionin elimissäkin.
Metsät eivät siis ole vain hiilinielu- ja maisemakysymys. Keskeistä on se, mitä puusta valmistetaan.
Tätä ajatusta kannattaa toistaa ja perustella yhä uudestaan ja uudestaan. Se antaa metsäteollisuudelle lisää hyväksyttävyyttä myös niiden silmissä, jotka pitävät sitä nyt enemmänkin luonnonvarojemme tuhlauksena.
Tätä ajatusta kannattaa Suomen hallituksenkin markkinoida taitavasti. Siihen EU:n puheenjohtajamaan asema antaa nyt hyvän mahdollisuuden.