Suomessa pitää edistää vastuullista kaivostoimintaa, sillä se tuo elinvoimaa Suomeen ja auttaa koko maailmaa torjumaan ilmastonmuutostakin
On viisaampi ja eettisempi ratkaisu kaivaa akkumineraaleja Suomessa kuin Kongossa, kun kuitenkin itsekin niitä välttämättä tarvitsemme.
Siinä vahva yleisperustelu sille, miksi Suomessa kannattaa edistää vastuullista kaivostoimintaa.
Yksi avainsana on tässäkin ”ilmastonmuutoksen torjunta”.
Jokainen tietää, että liikenteen päästöjä pitäisi vähentää kaikkialla. Yleismaailmallinen vastaus on sähköauto.
Mutta sähköautot tarvitsevat suunnattomasti akkuja – ja akut akkumineraaleja.
Kallioperässämme on kaikkia keskeisiä akkumineraaleja. Voimme jalostaa akkumineraaleja Suomessa valmiiksi akuiksi asti.
Nyt sähköautojen akuissa käytettävästä koboltista tulee 60 prosenttia Kongosta. Raportit kertovat epäinhimillisistä oloista ja lapsityövoiman käytöstä.
”Ei ole eettisesti oikein, että edistämme teknologista kehitystä ja käytämme laitteita, mutta emme ole valmiita edistämään vastuullista kaivosteollisuutta Suomessa”, sanoo kansanedustaja Markus Lohi. Hän on vetänyt keskustan kaivoslinjausten valmistelua.
Ajatus on oikea. Suomenkin täytyy kantaa vastuunsa. Suomi voi olla maailmalle jopa esimerkki kestävästä kaivostoiminnasta myös ympäristö- ja luontonäkökulmasta.
Toinen avainsana on työllisyys ja elinvoima.
Suomessa on noin 40 toimivaa kaivosta. Ala työllistää Suomessa 13 000 ihmistä.
Työpaikkavaikutukset ulottuvat koko maahan, ja ne luovat meille vaurautta, millä voidaan maksaa vaikkapa sosiaaliturvaa tai koulutusta.
Hyvä esimerkki on Lappi. Esimerkiksi Kittilän Suurkuusikon kultakaivos työllistää tuhatkunta ihmistä. Valtava määrä seudulla, missä työmahdollisuudet ovat kortilla.
Kaivostoiminnasta puhutaan tosin paljon potaskaa. Väitetään, että Suomi on siirtomaa, jota ylikansalliset jättiyritykset riistävät.
Korkeat poliitikotkin – kuten vihreiden entinen puheenjohtaja Ville Niinistö – saattavat ottaa kantaa, vaikka eivät tiedä.
Näin kävi Talvivaara-tapauksessa.
Jos Juha Sipilä hallituksineen olisi kuunnellut Niinistön neuvoja, Suomen valtio olisi nyt puoli miljardia köyhempi ja Kainuussa olisi 2 000 työtöntä enemmän.
On totta, että Suomessa kaivosalalla toimivista yrityksistä pääosa on ulkomaisessa omistuksessa. Mutta ala on niin pääomavaltaista, että suomalaisten rahat eivät riitä.
Tutkimuksiin ja kokeiluihin voi kulua kymmeniä miljoonia. Kaivosyrittäjäksi ja -sijoittajaksi ryhtyminen vaatii pääomia ja ammattitaitoa.
Siksi ulkomaisten investointien saaminen kaivosalalle on yhä edellytys alan kehittymiselle.
Ylivoimainen osa kaivosklusterin tuotosta jää aina kuitenkin Suomeen palkkoina ja veroina. Kotimaisen omistajuuden vahvistuminen olisi silti hyväksi, valtiovallankin avulla.
Kaivostoiminta Suomessa eroaa siirtomaariistosta myös siinä, että sitä voidaan valvoa ja sille voidaan asettaa rajat.
Keskustan mielestä kunnalla on oltava oikeus kaavoituksen kautta päättää, onko kaivostoiminta kunnan alueella mahdollista.
Ajatus kaivosverosta on kehittelemisen arvoinen sekin. Keskustan mielestä se on toteutettava järkevästi ja niin, että kaivoskunta saa osuutensa. Veron pitää lisätä kaivostoiminnan hyväksyttävyyttä, mutta se ei saa vähentää kiinnostusta Suomeen.
Muuten potkimme omaan nilkkaamme – ja edistämme epäeettistä kaivostoimintaa maailmalla.
Ja tärkeä linjaus on sekin, että kunnalla on oltava oikeus kaavoituksen kautta päättää, onko kaivostoiminta kunnan alueella mahdollista.