Soten kaatajilta vaaditaan nyt omia vaihtoehtoja – oppositiojohtajien moitteet väärin toteutetusta erosta osuvat omaan nilkkaan
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on väännetty kasaan erilaisilla kokoonpanoilla 14 vuotta. Uutta mallia ovat olleet työstämässä kaikki puolueet, mutta valmista ei ole tullut.
Näin on käynyt siitä huolimatta, että kaikki puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että nykyinen malli ei toimi eikä ole riittävän kustannustehokas.
Hallituksen sote- ja maakuntauudistus tuli tiensä päähän perjantaina. Uudistuksen toteuttaminen siirtyy jälleen kerran eteenpäin.
Nykyinen oppositio on tähän asti kritisoinut ankarasti hallituksen sote-mallia. Se on löytänyt siitä merkittäviä ongelmia useita eri kohdista.
Jatkossa oppositiopuolueille ei enää riitä hallituksen mallin murjominen. Markkinamallin ja maakuntamallin moittimisen sijaan puolueiden on pystyttävä esittämään omia vaihtoehtoja soten toteuttamiseksi.
Löysät puheet eivät enää riitä. Poliittiset irtopisteet on nyt kerätty ja on vastuunkannon aika.
Tehtävä ei ole helppo. Kuvaavaa on, että yksikään oppositiopuolue ei ole tähän mennessä pystynyt esittämään varteenotettavaa vaihtoehtoa sote-malliksi.
Riemu hallituksen mallin kaatamisesta jääneekin oppositiolle lyhytaikaiseksi.
Sote-uudistusta vetänyt perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) peräsikin heti uudistuksen kaatumisen jälkeen opposition vastuuta: ”Soten kaatajilla on nyt vastuu kertoa vaihtoehto, miten mennään eteenpäin.” (Suomenmaa 8.3.)
Hämmentävää on, että pääministerin päätös kaataa hallitus harmittaa oppositiota. Eikö tämä ole ollut opposition suuri toive koko hallituskauden ajan?
Oman vaihtoehdon esittäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin arvostella poliittisin perustein hallituksen esittämää mallia.
Hämmentävää onkin, että pääministeri Juha Sipilän (kesk.) vastuunkantokykyä osoittava päätös kaataa hallitus harmittaa oppositiota. Eikö tämä ole ollut opposition suuri toive koko hallituskauden ajan? Samoin se, että sote kaatuu.
Vihreiden ja vasemmistoliiton puheenjohtajat ovat moittineet Sipilän päätöstä kaataa hallitus soten epäonnistumisen takia. Li Anderssonin ja Pekka Haaviston mielestä Sipilän ratkaisu on poliittisesti tarkoituksenhakuinen.
Nämä puheet voi jättää omaan arvoonsa. Molemmat puolueet ovat tunnettuja siitä, että he hyppäävät vapaaehtoisesti hallituksesta pois aina ennen vaaleja, jos se vain on poliittisesti viisasta. Näin kävi viimeksi edellisen hallituksen aikana.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen toiminta ei jää paljoa vihreiden ja vasemmistoliitosta jälkeen. Rinne oli toki valtionvarainministerinä Alexander Stubbin (kok.) hallituksessa kauden loppuun asti, mutta istui käytännössä opposition riveissä ja äänesti eduskunnassa oman hallituksensa esityksiä vastaan.
Jos tämä ei ole outoa, selkärangatonta ja vastuutonta toimintaa, niin mikä sitten on?