Sote-krapula iski lujaa ja nopeasti – ongelmat eivät kadonneet mihinkään
Sote-uudistuksen kaatuminen loppumetreillä on herättänyt niin iloa kuin suruakin. Merkille pantavaa on, että riemu sote-uudistuksen kuoppaamisesta on laantunut erittäin nopeasti.
Syitä äkäiseen sote-krapulaan on monia. Tärkein syy on todennäköisesti ymmärryksen lisääntyminen soten epäonnistumisen seurauksista. Ne eivät ole mairittelevia terveyspalveluja tuottavien kuntien eivätkä palveluja käyttävien kansalaisten kannalta.
Kun omat rahkeet eivät riitä, vaarana on, että kunnat ryhtyvät ulkoistamaan vauhdilla palvelujaan alan suurille toimijoille.
Hallitus varoitteli tästä etukäteen soten vastustajia, mutta oppositio moitti tätä pelotteluksi.
Merkille pantavaa on, että riemu sote-uudistuksen kuoppaamisesta on laantunut erittäin nopeasti.
Sote-uudistusta vastustettiin viime vaiheessa erityisesti sillä perusteella, että sen valmistelussa ei olisi kuunneltu asiantuntijoita. Tämä väite ei Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylijohtajan Marina Erholan ja sosiaalipolitiikan professorin Heikki Hiilamon mukaan (HS 13.3.) pidä paikkaansa.
Erholan ja Hiilamon mukaan asiantuntijoiden näkemykset otettiin laajasti huomioon sote-valmistelussa. Valitettavasti tämä näkökulma ei saanut julkisuudessa kantopintaa.
”Edistysaskeleet jäivät huomaamatta, sillä julkisuutta hallitsivat uudistusta periaatteellisista tai intressisyistä vastustaneet asiantuntijat. Heitä valiokunnat kuulivat asiantuntijoina lakiesityksen yksityiskohtien korjaamisessa. Heille olisi kelvannut vain valmistellun mallin hylkääminen.”
Erhola ja Hiilamo kirjoittavat, että asiantuntijat, jotka arvioivat hallituksen mallin edut haittoja suuremmiksi, jäivät sekä julkisuudessa että eduskuntakuulemisissa paitsioon. Tätä näkemystä on vaikea kiistää.
Kirjoittajien mielestä perustuslain tulkinta ei toimi suurissa järjestelmäuudistuksissa. Tämä on tullut selväksi kahden edellisen hallituksen sote-uudistuksen yhteydessä.
”Perustuslain tulkintaa ei saisi irrottaa sen poliittisesta, moraalisesta ja taloudellisesta ympäristöstä. Liian ahtaat laintulkinnat voivat johtaa siihen, että ne estävät niiden oikeuksien – esimerkiksi riittävien sote-palveluiden ja yhdenvertaisuuden – turvaamisen, joita varten perustuslaki on säädetty.”
Ylijohtaja Erholan ja professori Hiilamon huolta sote-uudistukseen liittyvistä ongelmista kannattaa kuunnella herkällä korvalla. Ei siksi, että sen avulla voitaisiin etsiä syyllisiä, vaan siksi, että seuraava hallitus ei törmää sote-uudistuksen yhteydessä uudestaan samoihin ongelmiin.
Tästä syystä asiantuntijoiden kritiikkiä kannattaa kuunnella huolella myös niissä piireissä, joissa vastustettiin ankarasti hallituksen sote-mallia.
Erhola ja Hiilamo korostavat, että sote-uudistus ei kaatunut suuriin periaatekysymyksiin tai perustuslakiin, joista olisi löytynyt yhteisymmärrys helposti, jos siihen olisi ollut aitoa tahtoa. Tämä on monille lohduttava ja yllättävä tieto.
Suomalaisen sosiaali- ja terveyshuollon paremman tulevaisuuden kannalta olisi enemmän kuin suotavaa, että jatkuvan riitelyn ja poliittisten irtopisteiden keräämisen sijasta katsottaisiin enemmän yhteistä etua.
Jos sama riitely ja omaan napaan tuijottelu jatkuu myös seuraavalla vaalikaudella, Suomelle käy köpelösti.